»Vai olette te professori!» huudahti paimen aivan kuin suunniltaan tällaisen suuruuden läheisyydessä. »Anteeksi, että uskallan kysyä, mutta sanoisitteko mulle — minkä professori te sitten olette?»
Vieras vastasi rohkeammin, aivan kuin saisi jokaisesta sanasta vahvistusta sielulleen: »Estetiikan.»
Paimenen naama piteni, hänen suunsa aukeni ihmetyksestä ja hän katsoi professorista Philiin ja Philistä Kittyyn ikäänkuin kutsuen heitä tämän mullistavan uutisen todistajiksi. »Älkäähän hulluja!» hän viimein mutisi nöyrän ihailun vallassa. »Kuka voisi uskoa sitä teidänlaisestanne rääpäleestä? Mutta mitä peeveliä sitten sellainen istetiikka on, jonka professori te olette — jos saan kysyä?»
Hienostunut tiedemies vastasi viipymättä parhaalla katederisävyllään: »Oppi kauneuden olemuksesta ja tunnusmerkeistä sekä taiteen ilmenemismuodoista.»
Samassa Muukalainen karkasi takajaloilleen ja professori Parkhill katsoi parhaaksi vetäytyä turvaan Philin selän taakse.
»Anteeksi, herra»; sanoi Patches. »Tule nyt, senkin kiusankappale!
Sinulla ei ole sen enempää älliä kuin preeriasudella!»
Kuuluisa estetiikan professori jäi Philin ja Kittyn kanssa katselemaan, kun Patches riisui satulan riuhtovan oriin selästä ja vei sen suuresta veräjästä laitumelle.
»Pyydän anteeksi», mutisi vieras vienolla äänellään, »mutta minkä sanoittekaan tuon miehen nimeksi?»
»Patches, Honourable Patches», vastasi Phil.
»Kuinka kummallista! Erittäin kummallista! Olisipa mielenkiintoista tutkia tämän miehen sukua ja jos mahdollista päästä selville tällaisen nimen alkuperästä.»