Tullessaan veräjää kohden hän tuijotti komean oriin selässä istuvaa miestä kiinnostuneena, kuten olisi tarkastellut oliota, joka tuskin saattoi kuulua ihmisrotuun.
»Professori Parkhill», virkkoi Phil tyynesti, »sanoitte, ettette koskaan ollut nähnyt oikeata paimenta oikeassa asussaan. Sallikaa minun esittää teille tyypillinen paimen, herra Honourable Patches. Patches, tämä on professori Parkhill.»
»Phil», kuiskasi Kitty, »kuinka sinä saatat?»
Professori tuijotti Patchesiin kuin kivettyneenä. Ja vakavana kuin puusta veistetty intiaani Patches tuijotti professoriin maalaispojan tavoin, suu auki ja silmät selällään, niin että Phil vääntelehti naurusta ja Kittyn oli pakko kääntyä poispäin salatakseen hymynsä.
»Päivää! Mukava tehdä tuttavuutta, herra!» huusi tämä 'tyypillinen paimen'. Ja sitten, aivan kuin äkkiä muistaen kohteliaisuuden vaatimukset hän hypähti satulasta ja täyttäsi eteenpäin ojentaen toisen kätensä tervehdykseen ja pidellen toisella Muukalaista ohjaksista, hevosen hyppiessä hurjana hänen takanaan vähääkään välittämättä herransa kohteliaasta tarkoituksesta.
Professori peräytyi kauhistuneena peloittavan hevosen ja sen yhtä peloittavan ratsastajan tieltä. Se sai Patchesin osoittamaan Muukalais-raukalle kokonaisen haukkumasanojen ryöpyn.
»Ptruu! Senkin kirottu pölkkypää, vinosilmä, kierokinttuinen vanha kaakki! Ptruu, kuuletko! Etkö näe, että aion pudistaa herran kättä, jonka isäntäni on minulle esittänyt?»
Phil oli räjähtämäisillään nauruun. Kitty ei saanut sanaakaan suustaan. He eivät tienneet Patchesin olevan halkeamaisillaan ilosta huomatessaan, ettei koskaan ennen ollut tavannut professori Parkhillia.
»Katsokaas, herra», hän selitti vakavana saaden professorin aivan suunniltaan, »tää hevonen ei ole tottunut vieraisiin eikä ollenkaan sellaisiin, jotka eivät näytä luonnollisilta, jos niin saan sanoa.» Hän lopetti typerästi nauraa virnistäen ja tarttui vieraan pehmeään pieneen käteen ravistaen sitä miehen ottein. Tuijottaen sitten korkean sivistyksen hienostuneeseen edustajaan hän luonnonlapsen tavoin kysyi ihmetellen: »Oletteko siis ihan oikea professori? Onhan noista kuultu puhuttavan, mutta en ole koskaan omin silmin nähnyt niin korkeaa herraa.»
Pieni mies vastasi nopeasti, mutta hieman ylpeästi: »Kyllä, olen kyllä.»