»Niin juuri! Näittehän, millä silmin hän katseli minua. Totta puhuen, neiti Reid, enhän voinut tuottaa hänelle niin suurta pettymystä. Enkö ollut juuri sellainen kuin hän toivoi minun olevan? Luulin teidän kiittävän minua! Enkö tehnyt sitä sangen hyvin?»
»Mutta hänhän luulee nyt, että te olette aivan tavallinen paimen!» väitti tyttö vastaan.
»Mainiota!» vastasi Patches siekailematta. »Kiitos, neiti Reid, se on paras kohteliaisuus, minkä koskaan olen kuullut.»
»Nyt teette pilaa minusta», sanoi Kitty hämmästyneenä hänen äänensävystään.
»En tee. Olen vakavissani», selitti Patches. »Mutta tuolta hän tulee taas. Teidän suosiollisella luvallanne laittaudun tieheni. Mutta älkää selittäkö mitään professorille. Se nöyryyttäisi minua, ja ajatelkaahan kuinka pettynyt hän olisi.»
Nostaen satulansa maasta ja lähtien edelleen hän lisäsi äänekkäämmin: »Ei, en mää unohra, Kitty neiti. Saatte sanoa papallenne, että hänen iso sonninsa on meirän isossa laitumessa. Mää näin sen tänään.»
Ensimmäistä tutustumista seuraavina päivinä Kitty vietti useita hetkiä professorin seurassa. Phil poikineen valmisteli kevätkierrosta, rouva Baldwinilla oli yllin kyllin hommaa taloudessaan, ja Rovasti, niin ystävällinen ja kohtelias kuin olikin vieraalleen, keksi aina jotakin tärkeätä tehtävää tämän yrittäessä houkutella hänet pitempään keskusteluun, sillä hän tunsi tämän pitävän häntä sivistymättömänä olentona, joka älynsä puolesta ei kohonnut härkiensä ja vasikoittensa tasoa paljoakaan korkeammalle. Niinpä olikin Kitty ainoa, jolla riitti sekä aikaa että kärsivällisyyttä tähän seurusteluun. Ja omituista kyllä hän näytti pitävän siitä.
Karjankierroksen viimeisinä päivinä Phil ratsasti kotiin neuvotellakseen Rovastin kanssa karjan kuljettamisesta. Patches ja muut paimenet jäivät vartioimaan laumaa, joka seuraavana päivänä oli määrä toimittaa rautatielle. Seuraava aamu valkeni, ja miehet olivat parhaillaan lopettamassa aamiaistaan, kun heidän päällysmiehensä palasi. Jo ennen kuin hän oli virkkanut sanaakaan, tiesi Patches, että jotakin oli tapahtunut. Miesten hilpeästi tervehtiessä häntä ei hymyn häivettäkään näkynyt hänen kasvoillaan eikä hän edes vastannut, ennen kuin tullessaan aivan heidän viereensä nuotiotulelle. Siinä hän laskeutui satulasta lausuen lyhyesti »huomenta, pojat» ja jäi seisomaan suitset kädessään.
»Ei aamiaista, Sam», virkkoi hän kiinalaiselle kokille, joka riensi tarjoamaan ruokaa, »vain kupillinen kahvia.» Ja kääntyen miesten puoleen: »Satuloikaa hevosenne ja pankaa karja liikkeelle. Me viemme sen Skull Valleyhin.»
»Hiisi vieköön!» ihmetteli Curly hetkistä myöhemmin satuloidessaan hevostaan Patchesin vieressä, »mikähän Philiä vaivaa? Ei suinkaan hän ole riidellyt Rovastin kanssa kotona käydessään, vai mitä arvelet? Luuletko Rovastin moittineen häntä jostakin?»