Patches ratsasti kappaleen matkaa hänen vieressään, mutta ei mikään saanut Joea taivutetuksi enempiin selityksiin.
»Niin, tiedän, että olette ystäväni, Patches», hän vastasi. »Te olette ollut kovin ystävällinen minulle enkä minä unohda sitä. Mutta minä en aio kertoa kenellekään mitään, eikä teidän hyödytä kysellä häneltä minusta, sen sanon teille.»
»En aio kysyä professori Parkhillilta mitään, Joe», vastasi Patches lyhyesti.
»Ettekö?»
»Varmasti en, jollette itse halua kertoa minulle, niin en minä aio sekaantua asioihin, jotka eivät liikuta minua.»
Joe katsahti häneen viekkaasti. »Ettekö tosiaan? Nick vannoo, että te —» Jälleen hän hillitsi itsensä. »Mutta minä en sano kenellekään mitään.»
»No, olenko pyytänyt teitä kertomaan minulle jotakin?» kysyi Patches.
»Ei, ette ole — se on totta — te olette ollut reilu mies minua kohtaan,
Patches, enkä minä unohda sitä. Oletteko varmasti minun ystäväni,
Patches? Jumalan tähden, oletteko?»
Hänen pyyntönsä oli rukoileva, ja Patches vakuutti, että hän kernaasti tahtoi olla hänen ystävänsä, jos hän vain jollakin tavoin saattoi olla avuksi.
»No niin», sanoi Joe, »jos tarkoitatte totta lupauksellanne auttaa minua, niin nyt voitie tehdä jotakin hyväkseni.»