»Mitä, Joe?»
»Teidän pitää luvata, ettette sano kenellekään nähneenne minua täällä.»
Ja Patches vastasi empimättä osoittaakseen avuliaisuuttaan:
»Sen lupaan, Joe.»
»Ette kerro kenellekään?»
»En kenellekään, Joe.»
Miesraukan kasvot kirkastuivat kiitollisuudesta. »Olen kiitollinen teille, Patches, ja niin totta kuin elän, en unohda, että olette auttanut minua. Te olette minun ystäväni, hyvä, minäkin olen teidän ystävänne. Mutta nyt minun täytyy lähteä. Nick suuttuu minulle kauheasti, kun viivyn näin kauan.»
»Hyvästi, Joe!»
»Hyvästi. Patches! Älkääkä luulko minun unohtavan, että te ja minä nyt olemme ystäviä.»
Miettiessään tätä tapahtumaa ratsastaessaan kotia kohden tuntui Patchesista, että hän kenties oli tehnyt väärin antaessaan Joelle lupauksensa. Mutta itse asiassa, hän rauhoitti itseään, ei hän ollut velvollinen tekemään kenellekään tiliä siitä, mikä ei kuulunut hänen työhönsä. Eikä tämä lupaus hänen nähdäkseen millään lailla saattanut haitata hänen isäntänsä etuja.