Samana iltana Patches pyysi Phililtä lupaa käydä Prescottissa seuraavana päivänä. Se oli ensimmäinen kerta hänen kartanossa olonsa aikana, ja Phil suostui kernaasti.
Kun Phil hiukan myöhemmin kulki keittiön läpi, huomautti rouva Baldwin: »Mistähän Patches lienee niin iloissaan? Siitä lähtien, kun hän palasi kotiin karjankierrokselta, on hän laulanut ja vihellellyt ja nauranut itsekseen kaiket päivät. Hän lähti juuri aitaukseen hilpeänä kuin lintu.»
Phil nauroi. »Kuka hyvänsä iloitsisi kierroksen loputtua, äiti. Sitä paitsi hän aikoo huomenna lähteä kaupunkiin.»
»Niinkö? Mutta muista minun sanoneen, poika, hänellä on varmasti erityinen syy hilpeyteensä.»
Kun Phil palasi pihalle, tuli professori hänen luokseen.
»Herra Acton», alkoi vieras arasti, »on eräs asia; josta tahtoisin puhua kanssanne.»
»Olkaa hyvä, herra», vastasi paimen.
»Minusta tuntuu, että on parempi puhua siitä teille kuin herra
Baldwinille, sillä te olette nuorempi ja ymmärrätte varmasti paremmin.»
»Hyvä. Mitä asia koskee, professori?» kysyi Phil ihmetellen naita esivalmisteluja.
»Tahtoisitteko — tuota — kävellä hiukan matkaa kanssani?»