Heidän kävellessään verkalleen laitumelle vievää tietä jatkoi professori: »Velvollisuuteni on mielestäni puhua teille miehestä, jonka nimi on Patches.»
Phil katsahti tuikeasti puhujaan. »Ja mitä hänestä?»
»Toivon, ettette käsitä väärin minua, kun sanon, että asia koskee myöskin neiti Reidiä.»
Phil pysähtyi keskelle tietä. Rouva Baldwinin huomautus Patchesin hyväntuulisuudesta, hänen oma tunnustuksensa, että hän oli heittänyt kaiken toivon Kittyn voittamisesta omakseen ja ajatus, kuinka noiden kahden ystävyys viime kuukausien aikana oli yhä syventynyt ja kasvanut, tietoisuus siitä, että Patches kuului siihen maailmaan, johon Kitty niin hartaasti ikävöi — kaikki tämä vilahti samassa silmänräpäyksessä hänen mielessään. Hän katsoi professoriin niin kiihkeästi, että tämä kiirehti sanomaan:
»Toivon, ettette käsitä minua väärin, herra Acton.»
Phil naurahti lyhyesti. »Enpä luule. Mutta pyydän teitä selittämään hiukan tarkemmin. Mitä aioitte sanoa Patchesista ja neiti Reidistä?»
Professori kertoi, miten oli löytänyt heidät viettämässä sunnuntai-iltapäivää.
»Siinäkö kaikki?» nauroi Phil.
»Mutta, herra Acton, ei suinkaan teidän mielestänne hänenlaisensa raaka ja sivistymätön mies ole sopiva seura neiti Reidin kaltaiselle hienolle ja herkälle naiselle?»
»Kenties ei», myönsi Phil, »multa luulen Kittyn itse pitävän huolta itsestään.»