»En voi yhtyä teidän mielipiteeseenne», vastasi professori mahtipontisesti. »Neiti Reidin kaltainen nuori — ja — hm — kokematon nainen on ehdottomasti aina vaarassa seurustellessaan niin sivistymättömän, hiomattoman ja epäilemättä myöskin moraalisesti aia-arvoisen luonteen kanssa.»
»Mutta kuulkaahan, hyvä professori», vastasi Phil yhä hymyillen, »mitä tahdotte minun tekevän? Enhän minä ole Kitty Reidin vartija. Miksi ette itse puhu hänen kanssaan?»
»Katsokaahan», vastasi pikku mies, »minä — minulla on syyni, joiden vuoksi en voi ilman muuta esittää hänelle asiaa. Minä toivoin vain teidän pitävän tuota miestä hiukan silmällä ja tarpeen vaatiessa käyttävän arvovaltaanne estääksenne vastaisuudessa sellaista tapahtumasta.»
»Minä olen tekevä parhaani», vastasi Phil ajatellen, miten hupaisan hetken hän tällä jutulla tuottaisi Rovastille. »Mutta tehän tulitte Kittyn kanssa kotiin. Minne Patches jäi? Karkasiko hän teidän ilmestyessänne näyttämölle?»
»Ei, mutta hän lähti pois erään — erään irrokkaan kanssa, kuten hän sanoi.»
»Lähti pois irrokkaan kanssa? Mitä ihmettä te sillä tarkoitatte?»
»Niin hän itse sanoi. Neiti Reid sanoi, että hänen nimensä oli Joe —
Joe ja jotakin muuta.»
Phil ei enää nauranut. Tilanteen hupaisuus oli lopussa.
»Oliko se Yavapai Joe?» hän kysyi.
»Oli, juuri niin se oli. Hän kuuluu Tailholt Mountainiin, sanoi neiti
Reid. Teillä on niin hullunkurisia nimiä tässä maassa.»