Nuoren miehen irroittaessa suitset hevosensa suusta ja antaessa sen juoda tarkasteli Rovasti häntä vaieten, ikäänkuin hänen äskeinen huomautuksensa olisi koskenut myöskin Philiä itseään. Se oli Rovastin lapa. Sheriffi Fellows oli kerran karjanhoitajien loistopäivinä huomauttanut tuomari Powellille: »Mitä ikinä Bill Baldwin sanookaan, on se melkein aina kaksimielistä.»
Ei vain Rovastin sanoissa vaan hänessä itsessäänkin on kaksi puolla. Hänen selkänsä — suora ja jykevä ja leveä — ilmaisi toista puolta hänen luonteestaan — sitä puolta, johon kuului tarmokas leuka ja siniset silmät, jotka rohkeasti ja tutkivasti loivat katseensa siihen, jonka kanssa puhui. Tämä luonteenominaisuus toi hänet paljasjalkaisena ja köyhänä Arizonaan menneinä päivinä, jolloin hän vielä oli poikanen ja Arizona miehen voimia kysyvä maa. Tämä puoli auttoi häntä voitokkaasti selviytymään niistä vaikeista ja melskeisistä vuosista, joita Arizonan oli kestettävä, ennen kuin siitä tuli se maa, mikä se meidän päivinämme on. Ja tämä puoli teki paljasjalkaisesta, köyhästä pojasta viimein Risti-Kolmio-Kartanon omistajan.
Rovastin vuosien lukumäärää en tarkalleen tiedä — tiedän vain, että hänen hiuksensa ovat harmaantuneet ja että hän ei enää ratsasta yhtä paljon kuin ennen. Olen kuullut hänen sanovan, että neljäkymmentäviisi vuotta sitten hän eli satulassa ja että Risti-Kolmion polttomerkki oli valtion vanhimpia. Ja tiedän, että hänen selkänsä yhä vielä on suora ja jäntevä.
Rovastin pyöreä ja selkeä otsa ilmaisee toisia puolta hänen luonteestaan. Ja tähän puoleen kuuluvat hänen punaiset poskensa, hänen sydämellinen hymynsä ja helähtävä naurunsa, siihen kuuluu veitikkamainen välkähdys hänen silmäkulmassaan ja hänen syvän äänensä sydämellinen sointu. Tämä puoli Rovastin luonteessa on tehnyt hänet kaikkien naapureittensa suosikiksi ja tuottanut hänelle sekä hänen liiketuttaviensa, ystäviensä että alaistensa vilpittömän kunnioituksen ja kiintymyksen. Ja tämä puoli loistaa hänestä nytkin, kun hän lepäilee istuttamiensa pähkinäpuiden varjossa pihalla kertoen nuorille menneistä päivistä ja jakaen tämän sukupolven ratsastajille neuvojaan ja apuaan.
On kolme seikkaa, jotka Rovasti tuntee kuin viisi sormeaan: kirjan, hevoset ja miehet. On seikka, jota Rovasti ei voi sietää: heikkous niissä, joiden tulisi olla vahvoja.. Hän ihailee huonojakin miehiä, jos he ovat voimakkaita — ei heidän huonoutensa, vaan heidän voimansa takia. Rovastin filosofia ei myönnä maailmassa sijaa veltostelijalle. Kuulin hänen kerran sanovan eräälle miehelle: »Teidän olisi parempi kuolla miehenä kuin elää hiipivän preeriasuden tavoin.»
Rovastin pojat ovat jo täysikasvuisia miehiä, jotka ovat lähteneet kotikartanostaan hoitaakseen omia maitaan ja karjalaumojaan. Pikku Billy, seitsemän vuoden ikäinen pojanpoika, oli — kuten Baldwinien oli tapana nauraen sanoa — heidän toinen satonsa.
Kun Philin hevonen oli juonut tarpeekseen, seurasi Rovasti nuorta päällysmiestään ajokaluvajaan, jonne tämä vei satulansa. Kumpikaan ei puhunut, sillä heitä yhdisti toisiinsa toveruus, joka ei vaadi alituista puhumista pysyäkseen elossa. Vasta kun Phil oli päästänyt hevosensa irti ja ripustanut satulansa ja suitsensa paikoilleen, virkkoi Rovasti:
»Jim Reid aikoo kiertää hevosensa ensi viikolla.»
»Kuulin siitä», vastasi Phil levittäen huolellisesti satulapeitteen kuivamaan.
Rovasti puhui jälleen tyyneen tapaansa.