»Odota!» huudahti hän. »Minä menen Philin luo. Curly, antakaa minulle hevosenne, — te voitte lähteä isän kanssa.»
Kitty oli tuskin lopettanut lausettaan, kun paimen jo oli maassa. Ja ennen kuin auto oli päässyt lähtemään, ratsasti Kitty takaisin samaa tietä, jota Curly oli tullut.
Kitty oli tuskin tietoinen siitä, mitä oli sanonut. Paimenen ensimmäiset sanat olivat tuottaneet hänelle miltei ruumiillisia tuskaa, niin että hän oli tuntenut itsensä heikoksi ja avuttomaksi. Hänestä tuntui kuin raskas paino olisi painanut häntä maahan, ja hänen silmänsä sumenivat. »Phil Acton on ammuttu! Phil Acton on ammuttu!» Hän oli mielessään yhä uudelleen toistanut Curlyn sanoja. Sitten hänen voimansa palasivat. Hänen täytyi päästä Philin luo, — hänen täytyi rientää, rientää! Miksi hevonen juoksi niin hitaasti! Olisipa hänellä ollut oma Midnightinsa! Hän ei voinut ajatella ratsastaessaan. Hän ei ihmetellyt, ei tutkinut, ei harkinnut tunteitaan. Hän vain tunsi. Phil oli haavoittunut — Phil, poika, jonka kanssa hän pikku tyttönä oli leikkinyt, jonka kanssa oli käynyt koulua, joka oli herättänyt hänen nuoren sydämensä ensimmäisen rakkauden. Phil, hänen Philinsä oli haavoittunut, ja hänen täytyi kiiruhtaa hänen luokseen nopeasti — nopeasti!
Kittystä tuntui, että hän oli ratsastanut monta tuntia, ennen kuin saapui laitumen reunaan. Onneksi Curly oli jättänyt veräjän auki. Ratsastaessaan tuttua, vanhan Actonien kartanon ja Risti-Kolmion välistä tietä hän näki miehet. He kantoivat Philiä kotiinpäin, ja jälleen sumenivat Kittyn silmät ja hänen täytyi tarttua satulannuppiin, jottei putoaisi. Mutta tuokion kuluttua hän jälleen oli entisellään ja valmis tekemään kaiken, mitä rouva Baldwin määräsi.
Phil oli tullut tajuihinsa, kun miehet tarttuivat häneen, mutta oli verenvuodosta hyvin heikko. Vaikka Bob ajoikin mahdollisimman varovasti, oli matka miltei liian rasittava. Mutta hänen päästyään omaan vuoteeseensa ja saatuaan hiukan rauhoittavia lääkkeitä näytti hänen loistava ruumiillinen kuntonsa ja terveytensä voittavan vaaran ainakin toistaiseksi.
Rouva Baldwinin ja Kittyn puuhaillessa hetkisen toisessa huoneessa kumartui Rovasti Philin vuoteen yli ja kuunteli Philin katkonaista kertomusta siitä, mitä metsässä oli tapahtunut siihen saakka, kun hän menetti tajuntansa. Kun hän oli tarkoin painanut mieleensä kaikki tapahtuman yksityiskohdat, katsoi hän suoraan Philin vakaviin ja avomielisiin silmiin ja kysyi: »Phil, tekikö Patches tämän?»
Ja nuori mies vastasi: »Will-setä, minä en tiedä.»
Sen jälkeen hän sulki uupuneena silmänsä kuin nukkuakseen. Nähdessään Kittyn oviaukossa Rovasti kutsui hänet istumaan vuoteen viereen. Itse hän hiipi hiljaa huoneesta.
Kuin unessa oli Phil nähnyt Kittyn ratsastavan pihalle. Ja hän oli tiennyt Kittyn olevan läsnä huoneessa, jossa nyt makasi. Mutta hän ei ollut pienimmälläkään eleellä osoittanut tietävänsä hänen läsnäolostaan. Kittyn istuutuessa vuoteen viereen avasi paimen hetkiseksi silmänsä ja katsoi tyttöön. Sitten väsyneet luomet sulkeutuivat jälleen eikä Phil millään tavoin osoittanut, että oli tuntenut hänet. Hänen kalpeat huulensa sulkeutuivat tiukasti aivan kuin uusi tuska olisi raadellut häntä.
Katsellessaan miestä, joka niin kauan kuin hän saattoi muistaa, oli ollut osa hänen omasta elämästään, ja joka nyt oli sen maan rajalla, josta hän ei enää koskaan saattaisi palata, ymmärsi Kitty Reid sen totuuden, joka on suurempi kuin mikään tieto, minkä ihmiskäden pystyttämässä koulussa voimme oppia. Hän ymmärsi sydämensä suurimman totuuden. Hän ei ollut oppinut sitä kirjoista eikä koulusta, ei opettajiltaan eikä tovereiltaan. Hän oppi sen Elämän Herralta, joka rajattomassa viisaudessaan opettaa opetuslapsiaan koulussa, joka on kaikkia muita kouluja suurempi, Luonnon Koulussa. Tänä hetkenä, kuoleman läheisyyden peittäessä varjoonsa jokapäiväisen elämän tavalliset ja turhat arvot, tiesi Kitty Jumalan kirjoittamattoman lain nojalla, että tämä mies oli ainoa, joka oli määrätty hänen elämäntoverikseen. Ympäristö, olosuhteet, kaikki mitä sanomme sivistykseksi, kenties kuolemakin, saattoi erottaa heidät toisistaan, mutta mikään ei saattanut muuttaa sitä tosiasiaa, että Phil oli ainoa, jonka hänen sydämensä saattoi valita. Kumartuen miehen yli, joka hiljaa makasi vuoteessaan, kuiskasi Kitty hänelle sydämensä syvimmän tunteen.