»Tule takaisin, Phil — rakastan sinua, Phil — tarvitsen sinua — tule takaisin luokseni!»
Hitaasti Phil heräsi heikkoudestaan ja tuskastaan luoden tyttöön katseen, joka oli täynnä ihmetystä ja epäröintiä. Mutta Kittyn kasvoista loisti kirkkaus, joka karkoitti hänen epäilyksensä. Hän ei lausunut sanaakaan — sanat olivat tarpeettomia. Hän ei liioin liikahtanut, sillä hänen täytyi olla hiljaa ja pitää kiinni elämästä, joka äkkiä oli muuttunut hänelle arvokkaaksi. Mutta Kitty tiesi sanoittakin, mitä Phil olisi tahtonut hänelle sanoa, ja Philin sulkiessa jälleen silmänsä kumartui hän hiljaiseen kiitokseen.
Sitten hän nousi ja hiipi ikkunan luo. Hänen täytyi luoda katseensa maailmaan, joka nyt oli uusi ja ihana.
Pähkinäpuiden alla hän näki Rovastin keskustelevan miehen kanssa, jonka vaimoksi hän oli luvannut tulla.
Hiukan myöhemmin toi herra Reid lääkärin taloon, ja auton surina keräsi koko kartanon väen kuulemaan hänen tuomiotaan.
Rovastin ollessa Philin huoneessa lääkärin mukana ja kaikkien muiden kokoontuessa pihalle seisoi Jim Reid hiukan syrjässä muista keskustellen matalalla äänellä Bobin kanssa. Patches, joka seisoi auton takana, kuuli Bobin korottavan hiukan ääntään ja sanovan selvästi: »Siitä ei ole epäilystäkään. Siellä on vastamerkitty vasikka maassa. Hän varmaan unohti säikähdyksissään päästää sen irti tai kenties hän ajatteli, ettei siitä olisi mitään hyötyä, jos Phil pääsisi kertomaan siitä, mitä oli tapahtunut. Minun luuloni on, että Phil yllätti hänet teossa ja niin äkkiä, että hän ampui lainkaan ajattelematta; tehän tiedätte, miten harkitsematta hän toimii. Ja sitten, kun hän näki, mitä oli tehnyt ja luuli, ettei Phil kuitenkaan saattaisi jäädä henkiin, hän arveli parhaaksi jäädä tänne ja koettaa pelastautua jollakin valheella. Jos hän olisi koettanut karata, olisi asia ollut ilman muuta selvä, mutta hän on kyllin kylmäverinen pelatakseen uhkapeliä.»
Patches liikahti kuin rynnätäkseen miesten luo, mutta samassa astui lääkäri pihalle. Hänen tullessaan odottavan joukon luo hymyili Patches ivallisesti itsekseen. Sitten hän astui eteenpäin kuullakseen lääkärin sanat.
Phil voi parantua, vaikkakin se oli hyvin epävarmaa, arveli lääkäri. Haavoittuneen erinomainen terveys ja voima saattoivat pelastaa hänet, mutta ennen kaikkea oli huolellinen hoito välttämätön.
Helpotuksesta huoahtaen joukko hajaantui. Patches lähti yksinään pois.
Herra Reid, joka aikoi viedä tohtorin Prescottiin, sanoi tyttärelleen:
»Tule, Kitty, ajamme kodin kautta ja viemme sinut ja rouva Manningin
äidin luo.»
Mutta Kitty pudisti päätään. »Ei, isä. En minä tule kotiin. Stella tarvitsee minua. Helen kyllä ymmärtää sen, eikö niin, Helen?»