»Ja nyt», jatkoi Rovasti miesten palattua pensaikosta, »minä kerron teille jotakin. Philin kertomus on täydelleen yhtäpitävä Patchesin äskeisen selostuksen kanssa. Sitä paitsi Phil sanoi minulle heti, kun kysyin sitä hänellä, ettei hän voi sanoa, kuka ampui laukauksen.»
Hän vaikeni hetkeksi antaakseen sanoilleen suuremman painavuuden.
Sitten hän esitti selityksensä, johtopäätökset.
»Asian näin ollen ei meillä ole selviä todisteita ketään vastaan. Ei voida todistaa, ettei vasikka ollut Nickin omaisuutta. Ei voida todistaa, kuka ampui laukauksen. Se saattoi olla Yavapai Joe tai joku toinen aivan yhtä hyvin kuin Nick. Phil itse pilasi hätäilemisellään koko jutun. Jollei Phil olisi ollut niin kärkäs syyttämään tätä miestä pelkkien epäluulojen nojalla, olisimme varmasti saaneet Yavapai Joelta tarvitsemamme todisteet ja voineet vihdoinkin selvittää asiat noiden varkaiden kanssa. Mutta nyt seisomme sen sijaan täsmälleen samalla paikalla kuin ennenkin. No, mihin aiotte nyt ryhtyä?»
Miehet hymyilivät häpeissään, mutta iloitsivat yhtäkaikki siitä, että uhkaava murhenäytelmä oli vältetty. He eivät suinkaan olleet kokonaan varmoja Patchesin viattomuudesta, mutta he tunnustivat, että erehdys heidän puoleltaan oli mahdollinen.
»Luulenpa Rovastin lykänneen kokouksen toiseen kertaan, pojat», arveli muuan.
»Tulkaa», virkkoi toinen. »Lähdetään kotiin.»
Viimeisen miehen hävittyä metsikköön pyyhki Rovasti hikipisarat otsallaan ja katsoi miettiväisenä Patchesiin. Sitten syttyi hyväntahtoinen väike hänen sinisiin silmiinsä, jotka hetkistä aikaisemmin olivat näyttäneet niin ankarilta ja teräksisiltä.
»Tulkaa», virkkoi hän hilpeästi, »lähdetään aamiaiselle. Stella ihmettelee varmaan, missä me viivyttelemme.»
XVI LUKU.
Taivaanrannan taa.