»Juuri sitä sinun kosintasi oli, Larry. Ja Kittyn kaltainen tyttö, jos hän tietäisi, mitä itse asiassa on tehnyt, pitäisi sen jälkeen varmasti itseään arvottomana ottamaan vastaan onneaan silloinkin, kun se todellakin kolkuttaa hänen ovelleen. Sinun täytyy saada hänet ylpeänä ja iloisena antamaan kätensä miehelle, jota hän rakastaa.»
»Mutta — mitä voin tehdä?» kysyi Patches alakuloisena.
»Sitä minä en tiedä, Larry. Mutta sinun täytyy yrittää — Kittyn tähden sinun täytyy.»
»Jollette sinä ja Rovasti aamulla olisi sekaantuneet asiaan, olisi kaikki ollut paljon yksinkertaisempaa!» arveli Patches, ja Helen huomasi hänen taas nauravan itselleen.
»Sinä et saa sanoa noin — et saa, Larry!» huudahti hän.
Tämä katsahti kysyvästi Heleniin. »Tahdotko minun valehtelevan hänelle — suorastaan valehtelevan?» kysyi hän.
Helen vastasi rauhallisesti: »En luule, että ottaisin sitä huomioon, jos olisin sinun sijassasi, Larry — näissä olosuhteissa.»
Matkalla Risti-Kolmioon päätti Patches käydä käsiksi vaikeaan tehtäväänsä niin pian kuin mahdollista.
Illallisen jälkeen hänen onnistui puhutella Kittyä, kun kukaan muu ei ollut lähellä.
»Minun täytyy saada tavata sinua kahdenkesken tänä iltana», hän kuiskasi kiireisesti. »Niin pian kuin mahdollista. Minä odotan sinua puiden alla hevosuittamon rannalla. Tule sinne heti, kun tulee pimeä ja sinä pääset pujahtamaan talosta kenenkään näkemättä.»