Tyttö hämmästyi hänen ilmeestään. Hän puhui nopeasti ja näytti hermostuneelta.
»Mutta Patches —»
»Sinun täytyy!» keskeytti mies katsahtaen Rovastiin, joka lähestyi heitä. »Minulla on jotakin sanottavaa sinulle, jotakin, joka minun täytyy sanoa tänä iltana.»
Hän kääntyi puhumaan Rovastin kanssa; ja Kitty lähti pois. Tuntia myöhemmin, kun oli tullut pimeä, meni hän Patchesin mainitsemalle paikalle, jossa tämä jo odotti häntä.
»Kuulehan, Kitty», alkoi tämä viivyttelemättä, ja äänestään ja ilmeestään päättäen hän oli suuren levottomuuden vallassa. »Minun täytyy lähteä pois täältä. En uskalla enää jäädä tänne päiväksikään, minun täytyy lähteä vielä tänä iltana.»
»Mitä, Patches?» sanoi Kitty pakottautuen puhumaan tyynesti häntä rauhoittaakseen. »Mikä nyt on hätänä?»
»Sinähän tiedät, mitä he aikoivat tehdä minulle tänä aamuna.»
Kitty oli hämmästynyt. Oli totta, että hän ei voinut rakastaa tätä miestä niin kuin hän rakasti Philiä, mutta hän oli pitänyt häntä parhaana ystävänään ja kunnioittanut ja ihaillut häntä. Hänestä tuntui pahalta nähdä hänet tällaisena — arkana ja pelästyneenä. Hän ei voinut ymmärtää.
»Mutta Patches», hän sanoi vakavasti, »sehän on nyt ohitse, — sitä ei enää uudelleen voi tapahtua.»
»Sinä et tiedä», vastasi tämä, »silloin et olisi niin varma siitä. Phil saattaisi —», hän vaikeni, ikäänkuin ei olisi uskaltanut päättää lausettaan.