»Kenties — kerran», vastasi hän.
»Ja kuka on sinun kanssasi?»
»Ystävä, joka seuraa minua. Stan kertoo siitä sinulle.»
»Oi Larry, Larry! Minkälainen mies sinä oletkaan!» huudahti nuori nainen miehen seistessä hänen edessään ojennetuin käsin.
»Olen iloinen, että sanot niin, Helen», vastasi tämä ja kääntyi poispäin.
Niin Helen näki hänen lähtevän. Istuen kotiportailla hän näki miehen ratsastavan kiemurtelevaa tietä. Nyt hän näkyi selvästi kallionlohkareella — nyt hän hävisi tienkäänteen taakse — jälleen hän näki vilahduksen hänestä puiden lomasta — ja uudelleen hän hävisi vuoren varjoon. Vihdoin hän seisoi hetkisen selänteen huipulla korkeana kaareutuva taivas takanaan — sitten hän hävisi näkyvistä — taivaanrannan taa, kuten oli sanonut.