»Taisipa tulla kiire», lisäsi Curly vallattomasti.
Ja irroittamatta katsettaan työstään jatkoi Bob puolestaan: »Vannonpa, ettet tee toistamiseen sitä hyppyä ottamatta vauhtia.»
»Mieleni teki vain pitää hiukan seuraa pikku Billylle», hymyili Phil.
»Hänen näytti olevan niin ikävä yksinään.»
Muukalainen, joka näytti hämmästyvän huolettomuutta, millä miehet puhuivat tapauksesta, jolla olisi voinut olla varsin onnettomat seuraukset, puhkesi äkkiä äänekkääseen nauruun — hilpeään, helakkaan nauruun, joka sai Philin tiukasti katsahtamaan häneen.
»Pyydän anteeksi, herra Acton», sanoi Patches lauhkeasti, mutta äänessään veitikkamainen sointu, joka sai päällysmiehen hymyilemään ja Rovastin naurahtamaan ääneen.
»Voitte ottaa minun satulani», sanoi Phil empimättä. »Se on vesialtaan päässä. Toivottavasti jalustimet ovat kunnossa — minä pidän ne tavallisesti verraten pitkinä.»
Muukalainen katsoi häntä kotvan aikaa suoraan silmiin ja lähti sitten noutamaan satulaa. Hän oli puolitiessä, kun Phil saavutti hänet.
»Kenties sentään itse satuloin sen», selitti paimen hilpeästi hymyillen. »Nähkääs, opetan niille hiukan järkeä, ennen kuin suuret karjakierrokset alkavat, ja olen hieman arka opetuksen suhteen.»
»Niin tietenkin», vastasi Patches. »Se on varsin luonnollista. Tämä junkkari näkyy olevan erityisen hellän kohtelun tarpeessa, vai mitä?»
Phil nauroi. »Teidän ei tarvitse osoittaa erikoista hellyyttä sitä kohtaan, kunhan olette päässyt satulaan», hän sanoi.