Sen sijaan, että suuri ori olisi päivän kokemuksista tullut järkeväksi, kuten Phil oli sanonut toivovansa, näytti sen rohkeus ja hurjuus saaneen uutta virikettä. Philin lähestyminen sai sen hypähtämään syrjään hurjana taisteluinnosta, ja Bobin hyvin koulutetulla hevosella oli täysi työ pitää sitä paikoillaan. Useampia kertoja Phil yritti lähestyä hevosta, ja yhä uudelleen se karkasi raisuna pystyyn. Sen nähdessään Phil nousi Curlyn hevosen selkään, heitti lassonsa oriin kaulaan ja onnistui siten nuoraa lyhentämällä pääsemään sen viereen ja asettamaan nahkasilmikon säkenöivien silmien yli.
Kun suitset ja satula viimein olivat paikoillaan ja ori seisoi märkänä ja vavisten, pyyhki Phil hien otsaltaan ja kääntyi muukalaisen puoleen.
»Hevosenne odottaa, herra.»
Miehen kasvot olivat kenties hiukan kalpeammat kuin tavallisesti, mutta hänen silmänsä hehkuivat ja hänen hymyilevillä huulillaan väikkyi päättäväinen piirre, joka sai ympärillä seisovat miehet mieltymään häneen. Epäilemättä hetkeäkään hän otti askelen hevosta kohden.
»Laupias taivas!» mumisi Curly Bobille, »siinä on rohkea mies.»
Rovastikin astui eteenpäin. »Odottakaahan hetkinen, herra Patches», hän sanoi.
Muukalainen kääntyi häneen päin.
»Osaatteko ratsastaa tuolla hevosella?» kysyi Rovasti tiukasti.
»Aion koettaa», vastasi Patches. »Mutta», hän lisäsi ilkamoivaan sävyyn, »en osaa sanoa, miten menestyksellisesti.»
»Ettekö tiedä, että se tappaa teidät, jos suinkin voi?» kysyi Rovasti uteliaana, mutta tyytyväisenä muukalaisen äskeiseen vastaukseen.