»Tietysti», vastasi tyttö sydämellisesti hänen hetkellisen jäykkyytensä hälvetessä. »Rovasti ja Stella kertoivat minulle kaiken teistä tänään iltapäivällä, muuten en olisi uskaltanut pysähtyä seuraanne. Olen iloinen tavatessani teidät, herra Patches», hän lisäsi leikkisän kohteliaasti.
»Ja minä iloitsen tästä tuttavuudesta, neiti Reid, niin monesta syystä, etten nyt voi kertoa teille niitä kaikkia», vastasi Patches nauraen. »Ja saanko nyt kysyä, mikä taikavoima tuo teidät tänne kuin sadun hyvän haltian epätoivoisen muukalaisen luo? Mistä löysitte uskottoman Snipini? Mistä tiesitte, missä olin? Missä on Risti-Kolmio-Kartano? Kuinka monta mailia on lähimmälle lähteelle? Onko minun mahdollista ehtiä kotiin illalliselle?»
Katsoen mieheen tyttö nauroi, niin kuin vain Kitty Reid voi nauraa.
»Te vain teette pilaa minusta», torui mies. »Niin kaikki tekevät. Eikä se ole ihme, olen itse nauranut itselleni koko päivän.»
»Vastaan ensimmäiseksi teidän viimeiseen kysymykseenne», vastasi tyttö. »Kyllä ehditte vielä Risti-Kolmio-Kartanoon illalliselle, jos lähdette heti. Minä selitän teille muun ratsastaessamme.»
»Aiotteko näyttää minulle tietä?» huudahti Patches innokkaasti.
»Luulen sen olevan parasta», arveli tyttö empien.
»Nytpä tiedän varmasti, että olette hyvä haltia tai enkeli tai jokin muuta sentapainen», tuumi Patches sovittaen jalkansa jalustimeen. »Mutta yksi asia teidän täytyy sanoa minulle, ennen kuin lähden askeltakaan edes illallista kohden. Kuinka pitkä matka on laitumen kulmaukseen?»
Tyttö katsahti häneen hämmästyneenä. »Laitumen kulmaukseen?»
»Niin, tiesin tietenkin, että jos lähtisin seuraamaan aitaa, kiertäisin laitumen ja palaisin lopuksi samaan paikkaan, mistä olin lähtenyt. Sitä varten kuljin aina samaan suuntaan. Ajattelin voivani päättää työni ja päästä kotiin, vaikka Snip pakottaisikin minut toimittamaan aitaratsastuksen jalkaisin.»