»Olette laupias samarialainen! Saatatte minut suorastaan musertavaan kiitollisuudenvelkaan!»
»Sen parempi», nauroi Kitty. »Minua ilahduttaa, että ajattelette siten. En karhua maksua, ennen kuin jonakin päivänä, kun olen kauheassa hädässä, mutta silloin saattekin maksaa täyden mitan. Näkemiin!»
Patches katsoi hänen jälkeensä, kunnes hän hävisi näkyvistä. Sitten hän ratsasti onnellisena kotiinpäin vastaanottaakseen omatunto hiukan huonona, mutta sydän kevennä, toisten onnittelut nopean paluun johdosta.
Samana iltana Phil hävisi hämärän tullen. Ja hiukan myöhemmin Jim Reid ratsasti Risti-Kolmion portista.
Pata-Koukku-S:n omistaja oli kookas mies, pitkä ja hartiakas, suorapuheinen ja varma, mikä ainakin vieraaseen saattoi tehdä rehentelevän vaikutuksen. Kun Patches esiteltiin hänelle, tarkasteli karjakartanon omistaja häntä arvostelevin katsein, vastasi varsin lyhyesti hänen tervehdykseensä ja käänsi pian hänelle selkänsä ryhtyen juttelemaan tutumpien perheenjäsenten kanssa.
Tunnin verran he keskustelivat seudun yleisistä asioista, kuten naapurien kesken on tapana. Sitten vieras nousi lähteäkseen, ja Rovasti saattoi häntä. Kun he olivat ehtineet muutaman askelen päähän, niin että portailla istuvat eivät enää saattaneet kuulla heidän ääntään, kysyi Reid matalalla äänellä: »Oletko hiljan huomannut mitään erikoista karjassasi, Will?»
»En. Emme ole juuri käyneetkään sitä tarkastamassa viime aikoina. Phil ja pojat ovat puuhanneet hevosten kanssa joka päivä, eikä uudesta miehestä ole vielä suurtakaan apua.»
»Kuka hän on?» kysyi Reid.
»En tiedä muuta, kuin että hän sanoo nimensä olevan Patches.»
»Hullunkurinen nimi», murahti Reid.