»Onpa kyllä, mutta hullunkurisia nimiä on paljon, Jim», vastasi Rovasti tyynesti. »Enpä tiedä, onko se sen hullunkurisempi kuin Skinner tai Foote tai Hogg tai sadat muut. Me emme vain ole koskaan sattuneet kuulemaan sitä, siinä kaikki.»
»Mistä hänet löysit?»
»Hän tuli tänne ja pyysi työtä. Hän on aivan kokematon, mutta hänellä on hyvää tahtoa ja taipumusta myöskin.»
»Minä en huolisi vieraita talooni», virkkoi Jim mutkattomasti.
»Lorua!» vastasi Rovasti. »Monet parhaista miehistäni olivat minulle ventovieraita, kun pestasin heidät palvelukseeni. Sinä ja minä olisimme vieraita, jos menisimme muutamia maileja edemmäs Williamson Valleyta. Patches on kelpo mies, sen takaan. Tänäänkin hän on ollut koko päivän yksinään ulkona korjaamassa juoksuaitaa.»
»Juoksuaitaa?»
»Niin, se on paikoitellen kurjassa kunnossa.»
»Niin on, ja minä näin tänään parisataa yardia aidan toisella puolen,
Tailholtin puolella nimittäin, vasikan, joka oli vasta merkitty
Tailholt-raudalla, ja lyönpä vetoa vaikka tuhat dollaria, että se oli
Risti-Kolmion lehmän vasikka.»
»Mitä syytä sinulla on luulla niin?» kysyi Rovasti rauhallisesti.
»Se muistutti täydelleen sinun Hereford-karjaasi, ja kun olin ratsastanut puoli mailia eteenpäin, näin tällä puolen lehmäsi, joka oli kadottanut vasikkansa.»