»Niin tekisitte mitä?»
Kuullessaan rivakan kysymyksen, joka muodosti täydellisen vastakohdan Patchesin tähänastiselle sävylle, Nick epäröi ja otti askelen taaksepäin.
Patches astui viipymättä vieläkin askelen lähemmäksi, ja nyt sanat tulvivat hänen huuliltaan tiukkoina ja tarmokkaina. »Mitä tekisitte, suuri sika? Teissä on miestä löylyttämään toista, joka on teitä puolta pienempi, teissä on miestä lyömään avutonta raukkaa kuin koiraa, teissä on miestä uhkailemaan ja pahoinpitelemään nahjusta, joka pelkää teitä, teissä on miestä hyökkäämään ase sojossa miehen kimppuun, jonka luulette olevan kykenemätön puolustautumaan, mutta näyttäkääpä mihin te nyt pystytte!»
Tailholt Mountainin isäntä vetäytyi yhä enemmän taaksepäin ja hypähti äkkiä hevosensa selkään.
»Tule, Joe!» kutsui hän toveriaan.
»Ei, te ette mene mihinkään», virkahti Patches päättävästi. »Joe, pysykää siinä, missä olette!»
Nick ällistyi. »Mitä tarkoitatte?» hän murahti.
»Tarkoitan sitä», vastasi Patches, »että Joe saa itse valita, tahtooko lähteä mukaanne vai ei. Joe», pitkitti hän kääntyen vapisevaan miesraukkaan päin, »teidän ei tarvitse lähteä hänen mukaansa. Jos tahdotte, saatte tulla minun kanssani. Minä pidän huolta teistä ja annan teille tilaisuuden tulla mieheksi, jos vain tahdotte.»
Nick nauroi karkeasti. »Vai niin, se oli siis teidän tarkoituksenne. Mutta se keino ei tepsi. Nyt ymmärrän, miksi Bill Baldwin pitää teitä palveluksessaan ja sanoo teitä viattomaksi nahkapojaksi, senkin kirottu urkkija! Tule, Joe!» Hän kääntyi lähteäkseen, ja Joe vetäisi suitsista seuratakseen häntä.
Jälleen Patches puhutteli häntä: »Odottakaa, Joe!» Hänen äänensä oli miltei rukoileva. »Ettekö siis ymmärrä, Joe? Tulkaa minun kanssani. Älkää jääkö tuon miehen koiraksi. Olkaa mies, Joe — Jumalan tähden, olkaa mies! Seuratkaa minua!»