"Viimeksi, hyväseni, että saa pukea itsenne miten sattuu, sillä puku ei ole vähästä arvosta, se on todella ihannetaide, jota tarkkaan täytyy tutkistella. Jokaisella maalla pitää olla omat pukemistapansa, ja jokaisen naisen tulee ymmärtää sovittaa se ikänsä, yhteisasemansa, säädynsä ja luonteensa mukaan.
"Niin kosolta näkee inhoon alaisia pukuja, ja ainoa niiden puolustus on epämääräisessä halussa tyttösillä, elää muodin mukaan. Jos vaan heittäsivät sen syrjäseikaksi ja pyrkisivät puvussaan ylevää ja puhdasta aistillisuutta, totuutta ja suoruutta, järjestystä ja hienoutta käsittämään, niin jokainen keksisi tavan ja muodon itselleen, joka ylentäisi hänen yksityistä ja personallista ihanuuttaan, eikä koskaan katoaisi irstaisuuden ja tavallisuuden pimentolaan.
"Kehittynyt aisti ja tottunut silmä auttasivat naisen aina päättämään mitkä muodit sopivat hänelle, mitkä ei, ja opettaisivat hänen niissä karttamaan kaikkea loukkaavaa ja luonnotonta, ja tulisi hänen muistaa että yksinkertaisuus on koristuksia parempi ja että vähittäin koetteleminen ja onnistuminen on isoja, turhaan menneitä yrityksiä etuisampi.
"Ja nyt, tytöt, lopetan sanoilla, jotka vanha Ben Johnson lausui hänen aikakautensa nuorille neitosille, ja jotka sopivat kirjoitelmani loppusoinnuksi:
"Kun pukeudut ain vaatteisin
Jotk' omiaan on juhlihin
Ja hiuksesi käherrät, —
Minussa pelvon herätät
Ett' sielus syömmes kainoutta
Saa kaivata kuin kaonnutta.
Vaan immen otsaa kirkasta
Ja silmää, luontoo vilkasta
Ja suortuvain sa liehuntaa
Kai sitä voin ma rakastaa —
Kun syömest lähtee ihanuus
Sill' ompi täysi valtavuus."