"Mitä se minuun koskee!" ärähti Haley. "Pojan minä ostan, vaan en vanhaa, sillä hän ei ansaitse edes suolaakaan, jonka saa. Minä en huoli hänestä, vaikka saisin hänet ilmaiseksi. Onhan hän puolisokea ja sitä paitsi rampa."
"Ero lapsesta saattaa äidin epätoivoon."
"Se ei ole minun asiani."
Huutokauppa alkoi. Vanha neekerivaimo tuskin uskalsi hengittää, veti poikansa luokseen ja sanoi vavisten:
"Pysy lujasti minussa kiinni, Albert, heidän täytyy ostaa meidät yhdessä."
"Voi, minä pelkään, että niin ei käy", vastasi poika arasti.
"Heidän täytyy, sillä enhän minä jaksa elää ilman sinua", vaikeroi vanha vaimo parka.
Miesorjat menivät pian kaupaksi ja huutokaupan pitäjä kääntyi poikiin päin.
"No, poika, näytäpä sukkeluuttasi", sanoi hän, koskettaen häntä vasarallaan.
"O hyvä herra, myökää toki meidät yhdessä; johan se minulle luvattiin", pyyteli vanhus.