X.
Hyvän isännän kuolema on orjien katkerimpia hetkiä. He ovat tottuneet inhimilliseen kohteluun ja hyviin päiviin ja sitten kaikki yht’äkkiä loppuu. Mitä tulevaisuus tarjonneekaan, aina se on nykyistä huonompi, sillä hyvät isännät ovat harvassa.
Tämän tiesivät S:t Clairenkin palvelijat sangen selvästi ja siksi kaikui koko talo heidän nyyhkytyksistään ja hätähuudoistaan. Tuomonkin unelmat vapaudesta ja kotiin pääsöstä olivat nyt rauvenneet.
Ofelia puhui kyllä perillisille S:t Clairen aikeista vapauttaa Tuomo, mutta kun ei mitään laillisia paperia ollut, eivät he ottaneet sitä kuuleviin korviinsakaan.
Muiden palvelijoiden keralla hänkin siis lähetettiin hautajaisten jälkeen orjahuutokauppaan myytäväksi.
Tämä oli taas ihan samanlainen näytelmä, kuin se, jossa Haley osti itselleen orjia.
Nytkin oli vapisevia äitejä, itkeviä lapsia ja särkyneitä sydämmiä ajettu kokoon yleisön tarkastettaviksi. Katsojista moni lasketteli sukkeluuksiakin ja teki pilaa tästä elävästä tavarasta.
”Kukapa S:t Clairen palvelijoista välittäisi”, arveli eräs herrasmies. ”Kaikki tyyni hemmoteltua väkeä, eivät kelpaa mihinkään.”
”Kyllä masentuvat”, sanoi toinen, ”jahka saavat piiskaa maistaa.”
Tuomo katseli levottomasti kaikkia näitä ostonhaluisia herroja.