Seuraavana iltana, kun menin hänen luoksensa lausuin:
"Kuules, ystäväni! Nämät ehdot ovat aivan liiallisia!"
"Kuinka niin?" kysyi hän tyvenesti, katsahtaen ylös kirjastansa. "Mikä siinä on liikaa?"
"Annathan minulle koko tulon".
"Odotahan kunnes näet mitä sinulta vaadin; ai'on kyllä käyttää sinua niin paljon kuin maksankin".
"Tuskinpa saat itse mitään",
"Saan niin paljon kuin tahdon, ja siinä on kyllin. Minä olen, kuten tiedät, kirjallinen eräkäs; minulla ei ole muuta perhettä kuin kissani ja Stumpy-parka, minä en siis paljon tarvitse".
Kuullessansa nimeänsä mainittavan pystytti Stumpy korviansa ja heilutti häntäänsä.
"Stumpy-parka", sanoi Bolton, "et tiedä, että olet rumin koira koko
Newyorkissa, mutta toki olet hyvänluontoisin kaikista".
Stumpy näytti erittäin onnelliselta tätä kuunnellessansa ja asetti rumat käpälänsä Bolton'in polville.