"Sinä puhelet ikääskuin ihmisellä ei olisi lupa halveksia kaikkea huonoa".
Hän tuijoitti surullisesti tuleen.
"Auttakoon meitä taivahinen!" sanoi hän; "me pyrimme ja kamppailemme vedessä, johon painamme toinen toisemme. Suurimmat ansiomme eivät paina höyhenenkään vertaa vaa'assa, ja päälliseksi — onhan meillä malka omassakin silmässämme!"
Syvä tunne välähti hänen tummista silmistänsä tämän sanoessansa; mutta äkkiä kääntyi hän ympäri, hymy valaisi hänen kasvonsa ja hän katseli kasvatteihinsa näin lausuen:
"Mitäs siitä mietit kissasein
Ja mun rakas koirasein?"
VIIDESTOISTA LUKU.
Minä näen ilmestyksen.
"Kuules, Harry, tahdotko tutustua Newyorkin kauniiden impein kanssa?
Jos tahdot, niin minä saatan sinut jäljille".
"Todellaki?"
"Niin, todella; tänä ehtoona menen taloon, jossa niitä löytyy suuri paljous — — se on kaunis rakennus Fifth Avenue'lla — — siellä on paljon kauniita, viehättäviä neitosia. En tiedä vielä kenen heistä minä otan. Tahdotko tulla kanssani heitä katsomaan?"