"Varsin paljon, poikaseni."
"Ja te menette levolle varhain?"
Sehän kysymys sekin, mutta eläinlääkäri kuitenkin vastasi: "Yhdeksän aikana."
"Kiitoksia, hyvä herra, ja hyvästi huomisaamuun seitsemään saakka."
"Sinä aiot pitää konsertin eläinlääkärille?" kysyin häneltä.
"Niinpä vainkin, serenaadin, kun hän menee levolle, koska hän pitää soitosta."
"Se on hyvä tuuma. Mennään majataloon ja harjoitellaan konserttia varten. Ei tarvitse niin välittää yleisöstä, jolle maksun edestä soittaa, mutta kun soittaa maksuksi, niin pitää tehdä parastaan."
Ystävämme eläinlääkäri asui muutamassa talossa, jonka toisella sivulla oli sievä torni, ja muuan tämän tornin akkunoista avautui ja hän kumartui siitä katsomaan, ketä kadulla oli soittamassa. Hän varmaankin tunsi meidät ja ymmärsi tarkoituksemme, sillä hän teki kädellään merkin käskien meidän heretä soittamasta:
"Minä tulen, avaamaan teille portin, saatte soittaa puutarhassa", sanoi hän. Ja melkein heti avautui portti. "Te olette kelpo poikia", sanoi hän meille lyöden kättä ystävällisesti. "Mutta te olette ajattelemattomia. Te ette ole ottaneet huomioon sitä, että poliisi, voisi teidät vangita yörauhan häiritsemisestä yleisellä paikalla!"
Konserttimme pidettiin nyt puutarhassa, joka ei ollut suuri, mutta hyvin soma köynnöskasvimajoineen.