"Mikä poika?"
"Se, jota hän etsi."
Jota hän etsi! Minulla sydäntä kouristi.
"Barberin?" huusin.
"Vainaja, Barberin-vainaja pitää sanoa."
Minä otin harpun tuekseni.
"Hän on siis kuollut?" huusin kovasti, että hän olisi kuullut, mutta mieleni oli niin kiihdyksissä, että ääneni oli raukea.
"Kahdeksan päivää sitten. Saint-Antoinen sairashuoneessa."
Minä typerryin. Barberin kuollut. Miten nyt löydän vanhempani, mistä heitä etsiä?
"Te olette siis se poika, jota hän haki saattaakseen teidät rikkaille vanhemmillenne?"