"En koskaan!"
"Ette ystäviä, joille hän olisi puhunut vanhemmistani?"
"Hänellä ei ollut ystäviä."
Minä tartuin päähäni kaksin käsin, mutta vaikka miten olisin miettinyt, en keksinyt mitään; sitäpaitsi olin niin kiihdyksissäni ja sekaannuksissani, että minun oli mahdoton ajatella tarkoin.
"Hän sai kerran vakuutetun kirjeen", sanoi vaimo.
"Mistä se tuli?"
"En tiedä, postintuoja antoi sen hänelle itselleen. Minä en nähnyt postimerkkiä."
"Kirje varmaan on löydettävissä?"
"Kun hän oli kuollut, niin me etsimme kirjettä hänen tavaroistaan, joita hänellä oli täällä, emme tietysti uteliaisuudesta, vaan saadaksemme antaa tiedon hänen vaimolleen, mutta me emme löytäneet mitään. Sairashuoneellakaan ei oltu löydetty mitään paperia hänen vaatteistaan, ja jos hän ei olisi sanonut olevansa Chavanonista, niin ei olisi voitu hänen kuolemastaan ilmoittaa hänen vaimolleen."
"Barberinin emännälle siis on annettu tieto?"