"Eteenpäin, Lontooseen!" huudahti hän.
Olin niin hämmästyksissäni kirjeestä, että katselin Mattiaa ymmärtämättä mitä hän sanoi.
"Kun Barberin sanoo, että ne ovat englantilaisia lakimiehiä, jotka ovat saaneet toimekseen etsiä sinua, niin se merkitsee, että sinun vanhempasi ovat englantilaisia."
"Mutta…"
"Se on sinusta ikävää, että he ovat englantilaisia?"
"Olisin tahtonut olla ranskalainen, niinkuin Lise ja muut."
"Minä haluaisin, että sinä olisit italialainen."
"Jos olen englantilainen, niin olen silloin samasta maasta kuin rouva
Milligan ja Arthur."
"Jos olet englantilainen? Tietysti olet englantilainen, se on varma. Jos vanhempasi olisivat ranskalaisia, niin eivät suinkaan he olisi antaneet englantilaisille lakimiehille toimeksi etsiä kadotettua lastaan. Ja kun sinä olet englantilainen, niin on parasta lähteä Englantiin. Se on paras keino tavata vanhempasi."
"Mitähän jos kirjoittaisin noille lakimiehille?"