"Asuvat, Lontoossa, ainakin tällä hetkellä?"
"Minä siis saan mennä heidän luokseen?"
"Vähän ajan perästä olette heidän luonaan, kotonanne. Minä käsken teille oppaan."
"Vielä sana, hyvä herra. Minulla on siis isäkin?"
"Isä, äiti, veljiä ja sisaria."
Ovi aukesi, ja se keskeytti minua purkamasta heltyneen mieleni tunteita. Minä katselin vain Mattiaa silmät kyynelissä.
Herra puhui englanninkielellä miehelle, joka astui sisään, ja minä olin ymmärtävinäni, että hän käski hänen opastaa meitä.
"Niin, minä unhotin sanoa teille, että nimenne on Driscoll, se on isänne nimi", sanoi herra.
Niin vastenmielisen näköinen kuin hän olikin, olisin hypännyt hänen kaulaansa, jos minulla olisi ollut aikaa, mutta hän osotti meille ovea ja me astuimme ulos.