Minä annoin merkin Capille, joka heti hypähti alukseen.
"Entä toisetkin?" huusi poika.
Zerbino ja Dolce seurasivat toveriaan.
"Ja apina!"
Joli-Coeur olisi voinut helposti hypätä alukseen, mutta minä en ollut koskaan varma sen käytöksestä. Päästyään alukseen se olisi voinut ruveta huvittelemaan tavalla, joka ehkä ei olisi ollut naiselle mieleen.
"Onko se vihainen?" kysyi nainen.
"Ei, mutta se on joskus tottelematon, ja minua pelottaa, ettei se käyttäydy sopivasti."
"No tulkaa itse sen kera alukseen." Ja hän antoi merkin muutamalle miehelle, joka seisoi peräsimessä. Mies tuli heti ja asetti lankun aluksesta törmälle. Tätä siltaa myöten minä sitten astuin alukseen, harppu selässäni ja Joli-Coeur käsivarrellani.
"Apina! Apina!" huudahti poika. Minä lähestyin häntä, ja sillä aikaa kuin hän hyväili ja silitteli apinaa, minä voin tarkastaa häntä. Hän oli tosiaan kiinnitetty lavitsaan, niinkuin minusta oli näyttänytkin.
"Onko teillä isäntää, lapseni?" kysyi nainen. — "On, mutta minä kuljen tätä nykyä yksikseni, vähän aikaa." — "Miten kauan?" — "Kaksi kuukautta." — "Kaksi kuukautta! Oo, pieni raukka! Miten teidän ikäisenne voi olla niin kauan yksikseen!" — "Täytyy, hyvä rouva." — "Isäntänne epäilemättä on pakottanut teidät hankkimaan määrätyn summan rahaa tällä aikaa?" — "Ei, hyvä rouva. Hän ei pakota minua mihinkään. Kunhan saan joukkoni elätetyksi, niin siinä kylliksi." — "Ja te olette voinut ansaita hyvin elatuksenne?"