"Sama se; sitten juon sen itse."
Hän kaatoi suuhunsa tarjoomansa viinin ja ryhtyi uudestaan ryysynlajittelemistyöhänsä.
Talutettuaan Palikarin osoitettuun paikkaan, mikä ei suinkaan voinut tapahtua niin etteivät vaunut vähä väliä olisi tärähtäneet kiviä vasten, meni Ferrie heti äitinsä luokse.
"Vihdoinkin olemme perillä, äiti kulta."
"Miten hyvä, kun saamme pysyä paikoillamme tarvitsematta kulkea tärisevissä vaunuissa! Niin ja niin monta kilometriä päivässä! Hyvä Jumala miten maa on suuri!"
"Nyt kun voimme levähtää, niin minä laitan vähän ruokaa. Mitä tahdot syödä?"
"Ennen kaikkea riisu Palikar raukka, joka varmaankin on kovin väsynyt, anna sille vettä ja ruokaa ja hoida sitä hyvästi."
"Täällä kasvaa ruusaasti ohdakkeita — en ole milloinkaan nähnyt niitä niin paljon samassa paikassa ja sitten täällä on kaivokin. Tulen heti takaisin."
Hän palasi todellakin hyvin pian ja rupesi askaroimaan vaunuissa, josta hän kantoi pihalle uunin, pari hiiltä ja vanhan kasarin. Sitten hän sytytti tulen muutamalla lastulla, laskihe polvilleen sen eteen ja rupesi sitä puhaltamaan voimiensa takaa.
Kun tuli oli syttynyt iloisesti palamaan, bän palasi vaunuihin.