Tällä kertaa hän kyllä muisti nimen, joka siitä lähtien oli oleva hänen omansa.
Samaten kuin edellisenäkin päivänä hän sai istahtaa herra Vulfranin lähelle ja tämä ojensi hänelle sanomalehden luettavaksi. Mutta Dundee Newsin sijaan tällä kertaa oli sen lisälehti vain, jonkinmoinen virallinen selonteko juutekaupasta. Sentähden hänen ei silläkertaa tarvinnutkaan etsiä luettavaansa, vaan kääntää alusta loppuun.
Sen jälkeen hänen nytkin täytyi lukemisen loputtaa taluttaa häntä konttoriin. Mutta nyt herra Vulfran kyseli tarkemmin hänen elämänsä vaiheita.
"Sanoit minulle vähäisen aikaa sitten kadottaneesi äitisi; milloin hän kuoli?"
"Hän kuoli noin viisi viikkoa sitten."
"Missä se tapahtui?"
"Me olimme Parisissa."
"Ja isäsi?"
"Hänet kadotin puoli vuotta sitten."
Perrinen liikutuksesta vapiseva käsi ilmotti herra Vulfranille noiden surullisten muistojen uudestaan virkoneen eloon. Sentähden häo, syrjäyttämällä tiedustelunsa tarkoitusta, rupesi kysymään muita siihen kuuluvia seikkoja, joihin tytön oli helpompi vastata.