"Olit siis niin rikas, että voit pyytää kumppanisi päivällisille?"
"Jos tohtisin kertoa kuinka…"
"Sinun pitää kertoa minulle kaikki."
"Tohdinko kuluttaa aikaanne kertomalla kahden köyhän tytön elämää?"
"Minulta ei milloinkaan puutu aikaa sen perästä, kun en enää voi käyttää sitä mieleni mukaisesti. Päinvastoin se on pitkä, kovin pitkä — ja kolkko."
Herra Vulfranin kasvoja peitti synkkä varjo, joka selvästi ilmaisi sen miehen elämän surkeutta, jota kaikki kadehtivat ja luulivat niin onnelliseksi. Ääni, jolla hän lausui 'kolkko' sanan liikutti syvästi Perrinen hellää sydäntä. Tyttö raukka kyllä tiesi kokemuksesta kadotettuaan isänsä ja äitinsä mitä merkitsi jäädä yksinään maailmaan, tiesi miten elämä on surkea ja kolkko, kun on ainoastaan suruja, köyhyyttä ja kurjuutta odotettavissa eikä ketään jonka kanssa jakaa kaikki huolet. Herra Vulfranin ei ainakaan tarvinnut kärsiä nälkää, puutetta eikä kurjuutta. Mutta eikö ole maailmassa muita kärsimyksiä ja suruja! Että semmoisia on olemassa todisti selvän selvästi vanhuksen äsken lausumat sanat, ääni millä ne lausuttiin, hänen alas painunut päänsä, kalpeat huulensa ynnä kuihtuneet kasvonsa, kaikki epäilemättä tuskallisten muistojen seurauksia.
Entä jos Perrine koettaisi häntä huvittaa! Se tosin olisi uhkarohkeaa, hän kun niin lyhyen ajan oli häntä tuntenut, mutta minkätähden hän ei sitä tohtisi, kun herra Vulfran itse vaati häntä kertomaan. Miksi hän ei siis koettaisi houkutella edes heikkoakin hymyä noille kalpeille huulille? Voihan hän katsella häntä silmiin ja siten nähdä huvittaako hänen kertomuksensa vai ikävystyttää, jolloin hän heti voi lopettaa.
Ja heti sen perästä hän iloisella sointuvalla äänellä alkoi kertomuksensa:
Hupaisinta koko päivällispuuhassani oli tapa millä hankin itselleni ensiksi keittoastiat ja sitten ruoka-aineet ostamatta mitään, joka oli minulle mahdotonta. Jos saan kertoa teille jutun alusta alkaen, niin on siinä myöskin selitys koko taloudestani ampumamajassa asetuttuani siihen.
Kertomuksensa aikana hän lakkaamatta tarkasteli herra Vulfrania valmiina heti lopettamaan, jos huomaisi ikävystymisen merkkiäkään.