"… Mihin asti kesti tuota kirjeenvaihtoa?"
Ja Perrinen lopetettua lukemisensa supistui vanhuksen käsitys kirjeen sisällyksestä seuraavaan:
"Lorua, tyhjää puhetta kaikki tyynni! Ei ainoatakaan nimeä. Eikä ainoatakaan ajanmäärää. Miten tuommoiset ihmiset ovat epäkäytännöllisiä!"
Kun hän lausui nuo muistutukset enemmän itsekseen, niin Perrine ei katsonut voivansa vastata niihin ja siten syntyi äänettömyys, jonka herra Vulfran katkaisi vasta kotvasen kuluttua.
"Osaatko kääntää ranskan kielestä englanniksi samaten kuin englannin kielestä ranskaksi?"
"Kyllä, ellei ole liian vaikeita lauseita."
"Sähkösanomiakin?"
"Kyllä luulen."
"Hyvä, istu sitten tuohon pieneen pöytään ja kirjota."
Hän saneli: