Sanomalehdet olivat vieläkin pöydällä avaamatta ristisiteihinsä käärittyinä.
"Ehkä sanomalehtiä, jos suvaitsette."
"Mitä vähemmän kuluttaa aikaa sanomalehtien lukemiseen, sitä parempi."
Perrine ei voinut vastata siihen mitään, etenkin kun oli lausunut ehdotuksensa oikeastaan sanoaksensa jotakin.
"Pidätkö matkakertomuksista?"
"Kyllä, herra."
"Niin minäkin; ne huvittavat, mutta kysyvät samalla ajatuskykyäkin."
Sitten hän jatkoi ikäänkuin itsekseen muistamatta Perrinen läsnäoloa:
"Joutua oman itsensä ulkopuolelle — elää muiden elämää, eikä omaansa."
Mutta hetken kuluttua hän katkaisi äänettömyyden lausuen: