Perrine ei tahtonut jättää käyttämättä hyväkseen tilaisuutta kysyäkseen mitä tahtoi tietää; mutta kun hän ei voinut sitä suoraan urkkia tuolta vieraalta nuorelta tytöltä, niin täytyi hänen teeskennellä välinpitämättömyyttä ja kysyä näöltään yleisiä asioita, jotka kuitenkin selvittivät hänelle olot.
"Oletteko syntynyt täällä Maraucourtissa?"
"Olen kuin olenkin, ja äitini oli myöskin, mutta isäni oli
Picquignystä."
"Oli? Ovatko he siis molemmat kuolleet?"
"Ovat. Minä asun isoäitini luona, jolla on ruokatavarankauppa ja joka sitä paitsi pitää ruokavieraita, rouva Françoisen luona?"
"Vai rouva Françoisen luona!"
"Tunnetteko hänet?"
"En, sanoin vaan vai rouva Françoisen luona."
"Niin katsokaa, hän on hyvin tunnettu näillä seuduin ruokapaikkansa
tähden ja vielä senkin tähden, että hän on ollut herra Edmond
Paindavoinen imettäjä. Kun ihmiset tahtovat pyytää jotakin herra
Vulfran Paindavoinelta, niin he ensin kääntyvät hänen puoleensa."
"Ja saavatko he myöskin sen, mitä haluavat?"