EINARI VUORELA
Teini
Kansanlaulu
Kaksi maisemaa
Toukokuun yö
Kaksi pääskystä
Vuorokausi
Kulkijain
Eläinnäyttelyssä
Ajaja
Rikasmies ja aarreaitta
Hullut kasvot
Silmälasit
Rakastunut silmä
Pesä
Polku
HEIKKI ASUNTA
PROLOGI
(Veljilleni).
Mikä riemu ja luottamus silloin asuikaan
kattomme alla, kun rupesi paistamaan
jälleen aurinko punaten hökkelin,
ja me nousimme jäykistynein jäsenin.
Raha meit' ei painanut, ei rahahuoletkaan,
tyhjät ja tomuiset taskut meill' oli vaan,
ja päivänä ensimäisenä maaliskuun
me juhlamenoin poltimme viimeisen puun.
Kuin armeija voittamaton me marssittiin
kuitenkin hökkelikylästä kaupunkiin,
ja jos nuttumme laita olikin auttamaton,
me muistimme Saaronin liljat ja Salomon.
Tien varrelta muuan jos äkkäsi tupakan,
tämän kunniaks', viisaan ja tarkan kakaran
paras sutkaus yhteisin voimin leikattiin,
ja haiku seurasi herroja kaupunkiin.
— — —
Minä tiedän, kuinka nyt, veljet, laitanne on.
Joka ainoa päivä on tyhjä ja tolkuton.
Siis, teinit, sauvat vain, vyöt kupeisiin
ja aamunnousussa takaisin hökkeliin!
SYYSKYNTÄJÄLLE.
Syyskyntäjä, veljeni hiljainen,
sinä liikut kuoleman asialla.
Sinä niukan vihannan viimeisen
hymyten
tapat vakosi multiin hautaamalla.
Et oppinut mistään riemuitsemaan.
Et rakasta ketään, ei sua kukaan.
Sinä kuulut syyskuun maisemaan
sairastavaan.
Ajat suoraan vakosi mukaan.
Kai sentään, veljeni hiljainen,
pysyt kaukana talosta valkeasta.
On takana kuistikon ruutujen
niin ikävissään ihminen.
Kai säälit kaunista lasta.