— Ole vaan meidän esimiesnä, siksi kunnes toisiakin tulee! vastasi tyttö nauraen.
— Sittekö virka loppuu? kysyi Kalle. Tuleeko teille sitten toiset esimiehet?
Hän säpsähti. Ensi kertaa eläissään oli hän nyt tyttösten kanssa leikkisille ruvennut. Hän hämääntyi. Mutta nuo nauravat olennot näyttivät hänestä niin vietteleviltä, ja varsinkin Anna.
— Kyllä sinulle tulee toinen esimies, sanoi Anna veikistellen toiselle tytölle.
— Ja entäs sinulle? sanoi toinen.
— Ei minulle — — mutta sinulle, sanoi Annakin ja hämmentyi ja tapaili sanoja. Huomaamatta hän oli sellaiseen umpikujaan itsensä puhunut, ettei tiennyt miten siitä pelastuisi.
— Kalleako sinä pidät esi-, esi-, — miehenäsi, puhui kiusoittavasti toinen tyttö, korostaen miehenäsi-sanaa.
Kalle näki Annan hämmentyvän ja punastuvan. Mutta eihän tytöt kauvan ole sanojen puutteessa.
— Tuossa on esimiehelle toinen kuppi kahvia! sanoi samassa toinen tyttö.
— Annatteko te vieläkin, sanoi Kalle.