TUOMAS: Täällä olis tupakkaa piippuun.
SAMULI: Mikä sitä nyt piipulla, pyhäpäivänä. On täällä vähän parempiakin, ostin kirkonkylän kakku-pakarilta kokonaisen laatikon. (Tarjoo paperosseja Kallelle, joka selaa lehtiään). Pane sinäkin nyt palamaan juhlan kunniaksi, ettäs oppisit.
KALLE: Kiitos vaan, mutta en minä halua oppia tupakoimaan.
SAMULI: Niin sinä, joka muutenkin olet sellainen akkamainen. (Nauraa höhöttää sukkeluuksilleen. Justiina menee oikealle. Jenny saa Kallelta sanomalehden ja alkaa sitä lukea).
TIIMUS: Kyllä sillä on tuolla teidän nuorella isännällä sellainen oris, että niitä ei olekaan monta.
TUOMAS: Onhan sitä siinä.
SAMULI: No niin sillä pöhistää, että tukka torvella.
TIIMUS: Jos on hevonenkin uljas, mutta kyllä on kääsitkin komeat.
TUOMAS: Niinhän ne niitä rustaa tähän maailman aikaan, komeita jos komeita, vallankin nuoret miehet.
SAMULI: Kuka sitä nyt viitsisi häkkikärryillä täristää.