JUSTIINA (lihavanlainen ihminen. Tulee vasemmalta. Puhuu ovelta):
Riikka tulee tänne sisälle.
RIIKKA (Ulkona): No eipä nyt vielä! Oikeinko "erustupaan". (Tulee sisälle). Siunatkoon, kuinka minun kenkäni ovat kuraset. Mitä se emäntä nyt suotta…
JUSTIINA-. Eipä nämä paikat niin "viiniä" ole, eikä täällä kalossit jalassa toisetkaan kulje.
RIIKKA: Voi voi tuota emäntää. Ei uskoisi, että näin suuren ja rikkaan talon emäntä on köyhällekin noin alainen ja ystävällinen. (Ottaa esiliinan alle piiloittamansa pussin esille). Tässä olisi… (Piiloittaa äkkiä pussin). Onkos isäntä kotona?
JUSTIINA: Ei ole! Sanoi menevänsä Purakasmäkeen.
RIIKKA: Tässä olisi ne emännän tavarat. Vähän niitä on mielestäni. Se on sellainen pirnales — en mä muuten tule ja vaivanen syntinen sano — se kauppamies, että siinä saakin katsoa eteensä. Sanoi villain halvenneen ja kahvin ja sokerin tyyristyneen.
JUSTIINA: Kyllähän se osaa.
RIIKKA: Siellä on sitten sitä kanssa. Ei se ryökäles meinannut antaa millään ehdolla, mutta sain kun sainkin sentään jurikkapullollisen kun kovalle otin.
JUSTIINA: Kiitoksia paljon nyt ensiksikin.
(Menee pussin kanssa oikealle).