RIIKKA: Niin aina, niin! Mutta sanon sen vieläkin, että kyllä kelpaisi tähän tulla. Onnellinen on se tyttö, joka pääsee ison Ykspuoleisen emännäksi. Näin hyvä kartano, hyvät maat ja hyvä kymmenlukuinen karja. Toisin on laita tuolla toisessa talossa Kakspuoleisessa. Aivan ovat nääntymäisillään velkataakan alle ja siltä ovat olevinaan niin komeita ja ylpeitä, etteivät ole näkevinään minunlaisiani ihmisiä. Niiden "aviisien" ja kirjojensa kanssa ne siellä vaan rehkäsevät mutta tässä talossa ei kulutetakaan aikaa sellaisiin turhanpäiväisiin, ei jokaan.
MAIJA (Vasemman puoliselta ovelta): Jokos emäntä heitti suolaa vellipataan?
JUSTIINA: Ei! Heitä sinä kaksi umpikourallista, mutta älä vain maahan ripottele.
RIIKKA (On oven avautuessa piilottanut pussinsa taaksensa): Ei maar! Kyllä minunkin pitäisi tästä taas lähteä. Kohta kait ne tulevat kirkostakin ja jos isäntäkin sattuu tulemaan, niin…
JUSTIINA: No, ei ne nyt vallan pian sentään vielä tule. Piti kahviakin keittämäni, mutta niinpä se jäi.
RIIKKA: Voi, voi tuota emäntää. Vai vielä kahviakin, eihän toki.
JUSTIINA: Olisihan tuota nyt joutanut olla, kun Riikka aina ajaa niitä asioitakin.
RIIKKA: Älkää nyt älkää nyt! Mitäs te nyt joutavia…
JUSTIINA: Ajattelin, että jos vieläkin voisin vaivata Riikkaa. Minulla kun on tuo sydänala niin kovin paha, että siihen pitäisi aina olla jotain rohtoa. Tässä olisi joku markka sille varalle, jos Riikalla sattuisi olemaan kulkua, että toimittaisi minulle taas jonkun jurikan.
RIIKKA: Aina tuo emäntä vaan uskoo minua. Kyllähän minä mielellänikin. Minulla on vielä kehruuksiakin tuotavana emännälle, niin siinähän tulee yhdessä. Mutta menen vielä siihen kauppamieheen. Kyllä se on oikea nylkyri. Tässä taannoin kun vein…