MAIJA (Ovelta): Jussi sanoi, että emäntä heitti kanssa suoloja vellipataan.
JUSTIINA: Mikä tässä muistaakaan kaikkia.
RIIKKA: Kyllä minun nyt sentään pitää lähteä. Hyvästi nyt vaan ja tuhansia kiitoksia, paljon kiitoksia.
JUSTIINA: Ei kestä. Riikka muistaa nyt sitten vaan…
RIIKKA (Mennessään): Kyllä, kyllä. Voi, voi tuota emäntää.
MAIJA (Tulee): Kyllä siihen velliin nyt tuli suolaa.
JUSTIINA: Ei suinkaan niitä sieltä enää pois saa. Ja ei ne ole kalliita suolat, vähemmästähän riittää velli. Mene navettaan siitä ja vie heiniä joka lehmän eteen.
MAIJA (Mennessään itsekseen): Vai heiniä! Mistä se nyt tuli?
JUSTIINA (Yksin): Kyllä ne ovat, niin piiat kun rengitkin samallaisia hutiluksia. Aina ja joka paikassa pitäisi olla niiden hännillä perään katsomassa. (Tuomas tulee). Olikos Purakainen kotona?
TUOMAS: Mitä vielä. Arvasi kait, että näin pyhäpäivänä niitä kulkee karhuja. Kyllä se kuului saaneen tervarahoja viime viikolla lähemmäs pariin sataan, mutta siinä kysytäänkin miestä, joka siltä omansa pois ottaa. (Katsoo akkunasta). Kakspuoleisen Kallekin sinne näkyi tulevan. Mitähän asioita hänellä nyt mahtaa olla?