"Sä hassuttelet, Jussi, vaan
et sinä kokki oo!
Sinä jääviksi jäät: rokka hääviksi, näät,
kai sulla sais! — ho, hoo!"
Siis vedet keitti — pippurit
ja höysteet möyhensi;
sitte nuolasi hän, sitte suolasi tän:
ja taasen maisteli.
"Käy tänne", virkkoi mielissään,
ol' ylpee taidostaan;
"suru haikea pois — puru vaikea ois,
jos liemen sotket vaan."
Hän hellitellen hämmentää,
mut moiskis! sinne jää.
Kävin sääristä siin' heti vääristä kiin —
vain kerran vinkas tää.
Nyt kesti ape viikon taas,
ja sitte loppuvan
koko vaivan ma näin, sillä laivan ma päin
sain nähdä seilaavan.
En pysty enää nauramaan,
en leikin laskijaks —
yks ainoa vaan (se on kainoa vaan)
jäi kompa, mitämaks:
"Kapteeni, kokki, perämies oon 'Toivo'-laivan uus, sekä Timperi-Hans, Iso-Lumperi kanss' ja muuta miestä kuus?"