Lähtiessään tekemään selkoa ihmisruumiin eri osista, anatomit tavallisesti lähtevät "päästä". Tämä on kuitenkin sangen häilyvä ja harhaankin johtava tutkimustapa. Sillä ihmisessä, kuten makkarassakin, on kaksi päätä: toinen pää ja toinen pää. Olisi siis tarkemmin sanottava päästä puhuttaessa, kumpaa näistä tarkoitetaan. Me puolestamme alotamme siitä päästä, joka selvässä tilassa tavallisesti on pystyssä.
Mainitun pään etupuolella on ensinnäkin naama- eli turparustinki. Ylinnä on otsa, joka älymiehillä on kaiken neron itseoikeutettu edustaja, mutta roistoilla ja hirtehisillä se paikka, missä Kainin merkki komeilee, koskapa sanotaan: hänellä on otsaa väittää tai tehdä sitä tai sitä.
Otsan alapuolella on sielun peili, jossa tavallisesti on kaksi lasia ja joissa rakastavaiset peilailevat itseänsä. Tätä peiliä sanotaan tavallisesti arkipuheessa silmäksi, joka kuitenkin on harhaanvievää, koska silmiä on monta lajia, kuten lähteensilmä, neulansilmä, puuronsilmä y.m. Pohjaton kirkkaus ja syvyys on eräiden hienompaan sukupuoleen kuuluvien silmissä. Joka paikkaan näkevä taas on poliisin silmä.
Silmien välissä ja etupuolella on eräs ihmisen tärkeimpiä elimiä. Tärkeä sen vuoksi, että sen voi pistää mihin asiaan hyvänsä. Tällä elimellä on monta nimeä, kuten hyvällä lapsella ainakin: nokka, kuono, turpa, kärsä y.m. Sanotaanpa sitä joskus nenäksikin. Sen koko ja väri vaihtelee tavattomasti eri yksilöillä: pienen pienestä nypykästä aina mädänneen lantun kokoiseen. Väri on joskus liidunvalkea, mutta sangen usein punainen, jopa sininenkin. Myöskin "keltanokkia" on paljon. Vieläpä se sepillä ja nuohoojilla voi olla sysimustakin. Joskus voivat ihmiset "esiintulleesta syystä" saada "pitkän nenänkin". Muuten on nenä välttämätön kapine kaikille muille paitsi niille, jotka nuuskaa huulessaan pitävät.
Nenän alla poikittain on Leipäläpi eli suu. Tämä nimi ei suinkaan johdu siitä, etteikö suuhun sopisi muuta muonaa kuin leipää, mutta "huoneen taulun" mukaan leipä nyt kerran on kaiken maallisen hyvän symboli. Erityinen laji on "simasuu", jota makean ystäville suositamme. Jos joku henkilö pitää suurta suuta, sanotaan, että hänellä on "suu päälaella". Suursyömäreillä on usein "suuta korviin". Joskus pannaan ihmisiltä äkkiä "suu poikki". Tämä ei kuitenkaan ole mikään kirurginen toimenpide, vaan pikemmin juriidinen keino liiallisen pulinan poistamiseksi. Toisinaan sattuu niin onnettomasti, että kaksi ihmistä jäävät "suustaan kiinni". Näin käy usein akkojen torilla. Tämä voi olla sangen vaarallista, sillä monasti on vaikeata erottaa heitä muuten kuin poliisivoimalla.
Suuta ympäröivät huulet. Huuliakin on monenlaisia ja -nimellisiä. Mainittakoon niistä n.s. "pusuhuulet". Erittäin tärkeätä osaa näyttelevät huulet rakastuneiden elämässä. He jäävät usein huulistaan yhteen ja unohtuvat siihen pitkäksi aikaa.
Suussa on useita tärkeitä elimiä. Mainittakoon ennen kaikkea eräs piskuinen jäsen, joka suuria asioita toimittaa — kieli. Joka haluaa "siivosti esiintyä", ei yleensä näytä kieltänsä — paitsi jos lääkäri nimenomaan sitä vaatii. Kaikenmoiset "kieliriidat" ja rettelöt saavat alkunsa tästä itsestään niin mitättömästä ruumiinosasta. Se antaa tuomareille, lakiherroille ja oikeuslaitoksille työtä loppumattomiin. Ellei tämän elimen toinen pää olisi kurkussa kiinni, olisi moni varmaan viskannut sen sikojen syötäväksi, jotta välttyisi se kaikkinainen paha, mikä tästä kiusankappaleesta saa alkunsa.
Suussa ovat kortteeria myöskin hampaat, joilla jauhetaan erilaisia aineksia. Niitä sopii myöskin käyttää niinhyvin puolustus- kuin hyökkäysaseena. Enimmäkseen on hammasaine luuta, mutta myöskin lyijystä, jopa kullastakin voi niitä tehdä. Nimeltään ovat ne: maitohampaita, tavallisia hampaita, tekohampaita ja viisaudenhampaita. Viimeksimainituita on tyhmienkin suussa — kumma kyllä. Muuten ovat hampaat joko "kiinteimistöä" tai "irtaimistoa". Etenkin niillä, joiden purimet ovat viimeksimainittua laatua, on usein asiata sinne, missä on "itku ja hammasten kiristys" — "kolkk' paikk'" muuten, sivumennen sanoen.
Poskia on kaksi, ja ovat ne suun kummallakin puolella. Niiden tehtävä on vuoronperään olla mällin säilytyspaikkana. Siirtämisen suorittaa tavallisesti kieli.
Suun etelä- ja pohjoispuolella ovat leuat. Toista sanotaan ylä- ja toista alaleuaksi. Mutta jos joutuu päälleen seisomaan, tulee yläleuasta alaleuka ja päinvastoin. Tämä on sangen ihmeellistä, mutta kuitenkin totta. Suurilla — ja myöskin pienikokoisilla — kapitalisteilla, rovasteilla, hyvinvoivilla tanteilla y.m. hyvinvoivilla henkilöillä on usein kolmaskin leuka, jolla ei ole eri nimeä, mutta jota hyvällä syyllä voisi nimittää "subkontraleuaksi". Samassa päässä kuin yllämainitut elimet, vaikkakin sivulla, ovat vielä korvat. Niitä on yksi kummallakin puolella. Ne ovat etupäässä sitä varten, että korvarenkaat voitaisiin niihin kiinnittää. Korviakin on isompia ja pienempiä, hörökorva y.m. Lukkarikouluun pyrkivillä ja muilla, jotka joutuvat laulun ja soiton kanssa tekemisiin, pitää olla kolmaskin korva, n.s. musiikkikorva. Missä osassa päätä tämä korva sijaitsee, sitä ei tiede vielä ole saanut selville. Musiikkerit tavallisesti ovat valmiita väittämään ettei sellaisilla henkilöillä ole korvaa, jotka eivät ole laulajia eivätkä rallittajia.