Muuten on korvia kovia ja pehmeitä, koska joskus kuulee puhuttavan kovakorvaisista lapsista. Sisästä on korva ontto, ja se, jolla ei ole "korvan taakse" pantavaa, voi ainakin korvareikiinsä pumpulia "tuppia", ellei, pelkää tulevansa automobiililla yliajetuksi.
Jos pääkopasta siirrymme alaspäin, tulemme n.s. kaulaan. Se on ohkasempi paikka, aivan kuin nuotin kaulakin on kapeampi nuotin päätä. Kaulalla on suuri valtiollinen merkitys, sillä jos jotakin henkilöä pidetään epäluulon alaisena, pannaan tuohon ohuempaan paikkaan naru ja jätetään hän sen varaan roikkumaan. Eikä siinä asennossa tarvitse kauan olla, ennen kuin henkilö on tullut valtiollisesti ja muutenkin täysin luotettavaksi.
Kaulasta alaspäin alkaa ihmisellä ruho eli runko. Ensinnä tulee paikka, jota kutsutaan rinnaksi, joka sana naisista puhuttaessa tavallisesti pannaan monikkoon. Rinta ei miehillä suuria merkitse, ellei ole atleetti tai muu voimaihminen; naisilla se näyttelee suurempaa osaa.
Rinnan alapuolelta sitä vastoin löydämme ruumiin osan, joka nykyisessä kapitalistisessa yhteiskunnassa on mitä tärkein tekijä. Se paikka on vatsa eli maha. "Kaikki kulttuuri tulee vatsasta", on joku suuri filosoofi sanonut ja siinä piilee vastaansanomaton totuus. Jos tarkastamme useimpain n.s. porvarien päitä, huomaamme ne pieniksi surkastuneiksi, jotavastoin vatsa on pullea ja hyvin kehittynyt.. Mielestäni olisi ihmisten yhteiskunnallista asemaa ja arvoa määrättäessä otettava ainoaksi ohjeeksi ja mittapuuksi vatsa. Suuria ajatuksia voi ainoastaan täyteläinen, hyvin hoidettu vatsa synnyttää. Usein kirotaan pyöreitten ihramahojen kantajia "verenimijöiksi", "nylkyreiksi", "riistäjiksi" j.n.e.
Vatsan keskellä on n.s. napa. Ihminen kuitenkin harvoin pyörii napansa ympäri, ellei hän ole mökäöljyä maistanut, joka tavallisesti panee hänet pyörivään liikkeeseen. Kieltolain voimaan astuttua ei napa ihmisellä merkitse mitään, se kun ei edes voi kompassista käydä. Ihminen, jolla on napa, ei suinkaan voi pohjois- eikä etelänavallekaan aivan helposti löytää.
Jos sitten käännämme ihmisen ja katselemme häntä "nurjalta" puolelta, on, jos taas päästä alotamme, edessämme niska. Niskoja on kahdenlaisia: taipuvia ja taipumattomia. Käyttämällä sopivaa "rasvaa" saa helposti taipumattomasta taipuvan, kuten viime aikainen kokemus meillä on osoittanut.
Niskan alapuolella alkaa selkä. Selkäkin voi olla joko jäykkä tai notkea. Ruoskan avulla saa usein jäykästäkin notkean. Selän jatkona on paikka, jolla on mitä suurin pedagoogillinen merkitys. Se on näet se paikka, mihin kuuliaisuuden, nöyryyden ja hyvän järjestyksen siemenet istutetaan, ja jossa ne useimmiten myöskin itävät ja hedelmän kantavat.
Ruumiin kylkipuolella ovat kädet ja jalat. Kädet ovat ylipäänsä hyödyttömät muille kuin mitanottajille t.s. räätäleille ja naisten hyväilijöille. (Olin unohtaa pommin heittäjät.) Jalat taas eivät merkitse suuria muille kuin niille, jotka juoksevat kumarrusmatkoilla virkaylennyksiä saadakseen. Vielä tulee mainita sormet ja varpaat. Varpaita on kahdenlaisia: vakinaisia ja ylimääräisiä eli liikavarpaita. Nämä jälkimäiset voidaan erottaa ilman eläkettä tai asettaa lakkautuspalkalle.
Sormissa ja varpaissa on kynnet. Niitä voi käyttää tappelussa aseena. Kynsiä on muuten pitkiä ja lyhyitä. Pitkiä käyttävät kiinalaiset ylimykset ja varkaat.
Me olemme tähän asti tarkastaneet ihmistä hyvin "pintapuolisesti". Kuitenkin tiedämme, että ihminen on sisältä "hotto" eli ontto. Ellei niin olisi, emme ymmärtäisi mihin mahtuisi ne mahdottomat määrät eri aineita, kiinteitä ja nestemäisiä, joita monet ajavat sisäänsä.