Ihmisen sisässä ovat "sisusvärkit". Ylimpänä pääkopassa ovat aivot. Siellä syntyvät "aivoitukset" ja kaikenmoiset ajatusmeiningit. Määrättyinä aikoina, esim. mätäkuussa joutuvat nämä meiningit helposti sekasin, saattaen suurta hämminkiä aikaan etenkin sanomalehtiä lukevan yleisön keskuudessa. Pikainen apu on silloin tarpeen.
Rinnan kohdalla ovat palkeet eli keuhkot. Niillä voi "puhaltaa", vaikka se joskus tehdään käsilläkin. Keuhkojen välissä on se rakkauden varsinainen tyyssija, jota "sydämeksi" sanotaan. Se on nelikamarinen laitos ja sellaisenaan vanhanaikainen. Sillä nykyään, kun eduskuntakin on yksikamarinen, on tuollainen luokkalaitos uudistettava. Silloin se rakkauden tuli rupeisi ehkä sopusointuisemmin palamaan. Silloin toivottavasti kaikki naiset (feminiinit) saisivat itselleen miehen (maskuliinin) ja päin vastoin. Toivottavasti siitä jo näille valtiopäiville annetaan joltakin taholta esitys. Muuten on sydän, tuo käpynen, hyvin suosittu paikka. Ei olekaan mikään sen ihanampaa kuin päästä toisen sydämeen ja isännöidä siellä yksin.
Jos nyt, hyvät kuulijani, laskeudumme rinnan alla olevan välikaton alapuolelle, olemme taas tuossa siunatussa vatsassa. Ensiksikin siinä on iso reppu eli kapsäkki, jota sanotaan mahalaukuksi, ja jossa varsin mukavasti voi kulettaa kaikenmoista ruoka- ja juomatavaraa, jota ei edes tulliasemilla tarkasteta.
Vatsassa on myöskin maksa, jota joskus näkee laatikoissakin ravintolain pöydällä. Samoin sappi, joka helposti rupeaa kiehumaan, jopa halkeaakin. Silloin on asema perin vaarallinen.
Vielä olisi mainittava suonet, joita pitkin veri juoksee. Erityinen laji suonia on runosuoni, joka joskus aiheuttaa arveluttavia purkauksia ja voi silloin tulla ympäristölleen tuhoa tuottavaksi. Tämä kummallinen suoni juoksee usein pohjattomista lähteistä, ja ehkäsee sen ainoastaan n.s. itsekritiikki. Hermojakaan emme nykyisenä hermostuneena aikana saa unohtaa. Hermot ovat uudemman ajan keksintöä; esivanhemmillamme ei tiettävästi ollut hermoja. Nykyään ne jo köyhempikin jaksaa itselleen hankkia. Hermoista on suurta hyötyä hermolääkäreille, kylpylaitosten omistajille y.m. Hermot ovat eräänlaisia lankoja. Jos nämä langat jollain tavalla sotkeutuvat toisiinsa, kuten, esim. telefoonilangat myrskyssä, tulee ihminen hermostuneeksi. Niitä ei usein voida selvittää muualla kuin — hulluinhuoneessa. Usein on hermoheikkous lievempää laatua, semminkin naisilla ja voidaan parantaa tilapäisillä rohdoilla, kuten uudella kesähatulla, tai muulla pikkulahjalla.
Lopuksi on mainittava karvat, joita on monessa paikassa ja etenkin päässä. Kaikilla ei kumminkaan ole hiuksia. Viisaiksi sanotut ihmiset tavallisesti ovat ilman niitä. Taiteilijoilla, ryssän papeilla ja naisilla kasvavat hiukset tavallista pitemmiksi. Ja emme suinkaan heitä voi kutsua vähemmän viisaiksi. Muuten ovat hiukset ihmisellä kuten sydänkin porvarillinen laitos, sillä ne antavat monasti etenkin lapsilla ja epäsiisteillä aihetta sydämettömiin häätöihin. Mitään korvausta ei näin häädetyille myönnetä.
Olemme näin miltei poikkeuksetta käsitelleet ihmisruumiin rakennusta ja sen eri elimiä. Olemme koko ajan koettaneet pysyä tieteellisyyden rajoissa. Hauska olisi seurata näiden elimien toimintaa sairauden tilassa ja esittää parannuskeinoja niihin, mutta se ei enää kuuluisi tähän aineeseen.
Esitelmä lakoista.
Kunnioitetut kuulijat!
Arvostella toisten asioita ja vikoja on samaa kuin katsella kiikarilla. Kun katsomme kiikarin paksumpaan päähän, näemme kaikki edessämme suurina ja pelottavina; jos taas katsomme ohuempaan päähän, näemme ne pieninä ja mitättöminä. Hyvät ystävät, kääntäkäämme siis heti esityksemme alussa kiikaria!