Tässä tilaisuudessa esiteltäväksi aineeksi olen valinnut, kuten sanottu: "Perunankuorien uudestiviljelemisen".
Tämä asia on herättänyt tavatonta huomiota ei ainoastaan meidän keskuudessamme, vaan yleensä koko "valtakunnallisen lainsäädännön" alaisessa maassamme y.m. Esim. valtakunnanduuma on tiedustellut toimitukseltani: sopisiko perunankuoria käyttää tupakanlehtinä; saksalaiset ovat epävarmoja, onko perunoissa ollenkaan kuoria; Englannin parlamentti on kysynyt: onko suomalaisten päällystakit perunankuorista j.n.e. Entä kotimaassamme. Pihtiputaalle on jo tilattu perunankuorien istutuksia; Naantalissa ovat sanomalehdet käyneet kiivasta kynäsotaa asian johdosta; sysmäläiset eivät pyydä, vaan vaativat miettimisaikaa; Halsualla on asia johtanut papin ja lukkarin välisen riidan suloiseen sovintoon j.n.e.; kuten siis näette, on tämä kysymys herättänyt tavatonta huomiota.
Reppulainen käsittelee asiaa puolueettomasti. Kaikki kiukkuiset sanomalehtihuudahdukset hyljätään, suomenmielisten kirjoitustapaa ei käytetä, perustuslaillisten painokirjasimet eivät kelpaa, Mechelinin puhetapaa ei suvaita, ja perunankuoret eivät saa olla sosialidemokratisia. Kaikki käy vaan puolueettomasti.
Lähteinä Reppulainen on käyttänyt: Johannes Linnankosken "Ikuista taistelua", Juhani Ahon "Aatteiden miestä", Larin-Kyöstin "Aarteenkaivajia" ja E.W. Palanderin "Venäjän kielioppia", josta on haettu kaikki sekotuskaavat, sekä pientä kirjasta eli lentolehtistä "Pienten lasten hoidosta". Näistä olen koonnut jos jonkinpäiväisiä tietoja, ja sekoittanut ne yhdeksi suureksi sakaksi, josta on vaikea löytää alkua ja loppua.
Siis minä alan, nim. minä Reppulainen vihdoinkin alan, sillä aina kun minä, Reppulainen, alan, pitää se erityisesti ilmoitettaman.
Arvoisat läsnäolijat ja jossain määrin arvoisat ei-läsnäolijat!
Jo ammoisina aikoina pyrkivät ihmiset ylöspäin ja rakensivat sen suuren Baabelin tornin, ja meidän aikamme ihmiset pyrkivät yhä syvemmälle maan sisään, suuri Cook ja pieni Peary ovat menneet pohjoisnavan päälle — —
Mutta hyvät ystävät, minä ajattelen Annakaisani suuria tihrusilmiä ja hänen perunankuorenvärisiä poskiaan!…
— Minun täytyy sanoa, että asian varsinainen ydin on sekä ajan lyhyyden että tietojen puutteessa jätettävä tällä kertaa, sillä Annakaisani jylisevä ääni kuuluu kuin Ämmäkosken suuri pauhu: Iivari, Iivari, tules katsomaan, kun se kissa on penikoinut.
Minkätähden tytöt vastaavat myöntävästi?