»Juu, juu, herra vallensman, kaatoi aivan maahan makkaraksi ja siihen pieksi, tukkusi aivan näin juuri, noin, tällä tavalla. Voi hirmuista. Aivan näin, hakkasi kuin kirvesmies, aivan näin, tällä tavalla», vakuutti Uusi Hellberg näyttäen oikein käytännöllisesti miten Antti löi Jukkea.
»Juuri niin, juuri niin!» toisti Jukke perästä.
Jukke virkistyi vieraanmiehensä perinpohjaisuudesta, että ärrä kuului jo terveenä juuri sanaa sanoessa eikä muistanut voihkaistakaan.
Nimismies ei ollut tätä huomaavinaan, katsoi vaan Uuteen Hellbergiin ja virkkoi:
»Sillä kepillä se löi?»
»Juu, juu, herra vallensman. Sillä staakalla se vaan löi ja löi ihan kun madon tappaja… Tämä Jukke kiemuroi, pyörtyi ja pökkerehti, mutta Antti vaan löi ja löi.»
»Pyörtyi ja yhä löi?» muistutti nimismies.
»Juu, juu, herra vallensman!» vakuutti yhä Uusi Hellberg.
»Juuri niin, juuri niin, uin, voih», myönsi Jukke perässä.
Nimismies kirjoitti tämän pöytäkirjaansa ja kysyi vielä todistajalta tietäisikö muuta. Mutta se ei tiennyt, niin sai mennä ulos. Jukke vaan surkealla äänellä muistutti: